Kolme vuotta Oulussa asuneen korkeasti koulutetun intialaisen pariskunnan mielestä kaupungin kansainvälisyys on monelta osin kunnossa. Ihmiset ovat koulutettuja ja kaupoissa saa hyvää palvelua englanniksi. Ashesh Kumar ja Inderjeet Kaur keksivät kuitenkin useita asioita, jotka ovat Suomessa ulkomaalaisille vaikeita.
Biotekniikasta tohtoriksi väitellyt Ashesh Kumar työskentelee oululaisessa korkean teknologian yrityksessä ja Inderjeet Kaur tekee osa-aikaisesti tutkimusta yliopistolla.
He pärjäävät työssään englanniksi, eikä arkipäivinä järjestettäville suomen kielen kursseille ole yksinkertaisesti ollut aikaa osallistua.
"Pääprioriteettini on tehdä työnantajalleni tulosta, ja vasta sen jälkeen tulee suomen kielen opettelu. En voi osallistua kursseille iltaisinkaan, sillä työt saattavat joskus venyä myöhään, ja silloin putoaisin kelkasta. Auttaisi kovasti, jos kielikursseja järjestettäisiin myös viikonloppuisin", Ashesh Kumar esittää.
Virka-aikojen ehdottomuus ihmetyttää Suomessa muutenkin. Ulkomaalaisia työntekijöitä auttaisi, jos virastot ja pankit olisivat edes kerran viikossa auki toimistoaikojen ulkopuolella.
Suomalaiset ovat pariskunnan mukaan hitaasti lämpeneviä suomea taitamattomille ulkomaalaisille.
"Suomalaiset eivät avaudu heti, mutta sitten kun heihin saa tutustuttua, heistä saa hyviä ystäviä", pariskunta pohtii.
Perhe alkoi saada suomalaisia ystäviä vuoden maassa oleskelun jälkeen, kun he jaksoivat itse olla asiassa aktiivisia. Kollegoja ja Kartihikin päiväkotikaverien vanhempia kutsuttiin kotiin syömään intialaista ruokaa.
"Uskomme, että se on viime kädessä meidän muualta tänne muuttaneiden tehtävä olla aloitteellisia", Inderjeet Kaur sanoo.
Pariskunta on nyt riippuvainen suomalaisten ystävien tulkkauksesta, koska postilaatikosta tipahtavat kirjeet ovat heille täyttä hepreaa.
"Emme voi tietää onko viranomaisilta, sairaalasta tai sähköyhtiöltä tullut kirje tärkeä vai ei. Auttaisi kovasti, jos voisi valita, haluaako kirjeet suomeksi vai englanniksi."