Suomalaiselle oma tila on tärkeää. Olipa kysymys sitten tontista, kodista, paikasta kirkonpenkissä tai pankin jonossa, täytyy olla tilaa sekä happea, mitä hengittää. Pidämme mieluusti ja luonnollisesti sopivan etäisyyden vierustoveriin. Sopiva tarkoittaa keskimäärin 60 sentin tilaa sivuilla, 70 sentin tilaa edessä ja 40 sentin tilaa takana.
Henkilökohtainen tila on näkymätön rajavyöhyke, kuin kupla ihmisen kehon ympärillä, jolle tunkeutuminen loukkaa yksityisyyttä ja tuntuu epämukavalta. Henkilökohtaisen tilan avulla pidämme etäisyyttä muihin ihmisiin. Monissa maissa ja maanosissa henkilökohtaisen tilan tarve on pienempi. On esitetty, että se johtuisi asuinoloista ja väentiheydestä. Järkeenkäypää onkin, että tiheään asutussa maassa oma tila on saavuttamatonta luksusta. Myös Afrikassa, ainakin Botswanassa henkilökohtaisen tilan tarve näyttää olevan suomalaista vähäisempi. Näin siitä huolimatta, että maa on suuri, harvaan asuttu ja vähäväkinen. Täällä satunnainen matkailija saattaa tulla vedetyksi omasta kuplastaan. Jos tarkastellaan normipäivää henkilökohtaisen tilan näkökulmasta, on hyvä nousta combiin ja antaa sen viedä. Combit ovat hiace-tyyppisiä autoja, jotka on muutettu takseiksi. Niitä suhaa pitkin pääkaupunkia tiheä verkosto, samoin kylistä kaupunkiin liukuu taksien jatkuva valkoinen virta. Yleensä combit ovat aamuisin ja iltaisin täpötäysiä. Ihmisten olkapäät liiskaantuvat sivuikkunoihin, penkeillä istutaan vierivieressä. Mieheni, joka myös taittaa työmatkansa näissä autoissa, kertoo tunnelman lämpimimpään vuodenaikaan olevan varsin tiivis. Ei jää epäselväksi, kenellä on uutta hajuvettä, kenellä on unohtunut tai pettänyt deodorantti, kenellä hiuspohja hilseilee tai päänahan sienitauti vaivaa. Kun pahin tuberkuloosiyskä yllättää kanssamatkustajan, ikkunaa voi onneksi raottaa. Kun combi kiertelee asuinalueita, sama näky toistuu: pieniä, kahden ja puolen huoneen taloja, minipihoja kanoineen ja ulkovessoineen. Näkymä vessasta on monesti tielle päin. Ovea ei läheskään aina ole ja jos on, se usein roikkuu tai repsottaa. Toki silloin tällöin näkee aivan muurattuja näköesteitä, mutta ei läheskään aina. Tavallinen näky näiden pihojen vesihanoilla ovat myös naiset aamutakeissaan, yöpaidoissaan tai vain pyyhkeeseen kietaistuina, pesemässä hampaitaan tai kasvojaan.
Combista nousee aina väkeä julkisen terveydenhuollon tai yksityisklinikan kohdalla. Kummassakin joutuu luopumaan tiukimmista häveliäisyys- ja intimiteettiperiaatteistaan. Näin toimitaan yksityispuolella: Rekisteröitymisen jälkeen potilas ohjataan hoitajien asemalle, pieneen aulaan, josta lähtee neljä ovea -- kaksi vessaan ja kaksi toimenpidehuoneisiin. Tilassa on usein tungosta. Potilaat mitataan, punnitaan ja verenpaine sekä kuume tarkastetaan. Lääkärille mentäessä annetaan aina virtsanäyte. Se otetaan purkkiin ja tuodaan muiden punnittavien ja mitattavien potilaiden muurin läpi hoitajalle, joka tökkää pH-tikun nesteeseen. Sitten takaisin kyynärpäätaktiikalla vessaan huuhtelemaan näyte pöntöstä alas. Pissat heiluvat purkeissa, kun potilastoverit pyllistelevät etsimässä riisuttuja kenkiään punnituksen jäljiltä. Odotushuoneessa vallitsee hiljainen tunnelma. Erona suomalaiseen odotushuoneeseen on, että potilastoveri takuulla istuu viereesi odottamaan, vaikka tilaa olisi muuallakin. Suomalaisesta tuntuu vaikealta jäädä, mutta vaikealta tuntuu myös nousta.
Päivän mittaan tavataan tuttavia ja ystäviä. Heitä tervehditään ajan kanssa, kuulumiset jakaen. Kättely on tärkeää ja se tapahtuu tuntemattomampien kesken lyhyesti kuten Euroopassakin, sillä erotuksella, että täällä vasen käsi asetetaan oikean, eli kättelevä käden kyynärpään alle ilmaisemaan kunnioitusta. Jos käteltävä sen sijaan on läheisempi ystävä, kättelyn jälkeen ei toisesta irrotetakaan. Otetta ei välttämättä pidetä kättelyasennossa, vaan kosketus siirtyy esimerkiksi käsivarteen tai ranteeseen, näyttämättä silti poliisiotteelta. Näin saatetaan kävellä eteenpäin tai jäädä paikalleen juttelemaan. Kaupassa myyjät voivat koskettaa asiakasta käsivarteen, ranteeseen, eikä mitenkään lyhyesti, vaan paikalliseen tapaan sivellen. Aluksi se tuntui oudolta. Vastikään huomasin itse tervehtiessäni meidän intialaista lääkäriämme koskettavani häntä käsivarteen kättelyn jälkeen. Tämäntyyppinen koskettelu on sukupuolesta riippumatta hyvin luonnollista, niin miehet kuin naiset keskustelevat kosketellen, tai pikemminkin kiinni pitäen.
Kysymys omasta tilasta liittyy yksityisyyden ja julkisen väliseen eroon. Afrikassa sitä ei yksinkertaisesti ole siinä määrin kuin Euroopassa. Ihmisten asiat eivät ole yksityisiä, kaupungeissakin kaikki kiinnostaa kaikkia. Selkeimmin tämä näkyy peltikolaripaikoille kerääntymisenä ja liikenteen totaalisena tukkeutumisena. Myös sairastumisen kohdatessa et jää yksin: väkeä tulee taloosi ja valvoo kanssasi, istuu, odottaa, huolehtii. Ylipäätään käy tervehtimässä. Surevaa ei jätetä yksin. Naapuri voi vuodattaa aviokriisinsä aidan yli aamutervehdyksen yhteydessä. Kulttuurisesti yhteisöllisyys ulottaa juurensa ubuntu -ajatteluun. Ubuntu sanan voi kääntää "ihmisyydeksi". Afrikkalaisessa kontekstissa ihminen ei ole ihminen yksin, vaan vasta muiden kautta. Jokapäiväisen elämän asiat ovat luonnollisia, inhimillisiä ja jokaista jossain vaiheessa elämänmatkaa koskettavia -- miksi niitä ei siis jaettasi kanssakulkijoiden kanssa heti, tässä ja nyt.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja pastori, joka asuu Gaboronessa Botswanassa ja palaa sieltä Ouluun loppukeväällä.