Suomalaisella kiviteollisuudella menee tänä päivänä hyvin. Ihmiset vaurastuvat ja haluavat sijoittaa varojaan kodin sisustamiseen. Yksi ajan ilmiö on, että vuolukiviuuneja ja kakluuneja menee hyvin kaupaksi.
"Luonnonmateriaali kuten kivi on paitsi kestävä materiaali, myös kestävän kehityksen materiaali. Kun ihmiset hakevat aitoutta, he valitsevat usein puun ja kiven", sanoo maailman suurimman varaavien tulisijojen, vuolukiviuunien valmistajan, pörssiyhtiö Tulikivi Oyj:n tuore toimitusjohtaja Heikki Vauhkonen.
Tulikivessä tapahtui alkukesästä sukupolvenvaihdos, kun yrityksen perustaja, teollisuusneuvos Reijo Vauhkonen luovutti yrityksen vetovastuun pojalleen Heikille.
Huhtikuussa 2006 Tulikivi osti konserniin Kermansavi Oy:n, jolla on tuotannossa kaakeliuunit ja laaja keramiikka-astioiden tuotanto. Tällä hetkellä Tulikiven runsaan 80 miljoonan euron liikevaihdosta puolet tulee kotimaasta ja toinen puoli viennistä.
"Tällä hetkellä tärkein vientimaamme on Saksa. Saksalaiset ovat tarkan euron ihmisiä. He arvostavat kiveä materiaalina. Saksassa on kaakeliuuniperinne, ja siihen sopii hyvin Kermansaven tulo konserniin. Saksaan viedään paljon myös Tulikiven varaavia uuneja."
Ranska ja Venäjä
lupaavia maita
Vauhkonen kertoo, että uusi lupaava markkina on Ranska, jossa valtio tukee kotien energiankäytön tehostamista. "Se sopii meille oikein hyvin. Olemme tehneet maassa paljon jalkatyötä uuniemme puolesta ja Ranskassa myyntimme kasvoi viime vuonna yli 50 prosenttia."
Britannia on taas esimerkki omasta kulttuurista, sillä saarivaltakunta luottaa avotakkoihin ja polttaa talvikylmillä kaasua. Tulikiven tuotteita ei mene lainkaan Britanniaan.
Venäjällä Tulikivi on ollut aktiivinen kolmisen vuotta. "Siellä ehdot meidän tuotteillemme täyttyvät loistavasti: siellä on kylmää, halkoja ja rahaa. Olemme myyneet itänaapuriin luksustuotteita, kuten esimerkiksi lohkaretakkoja karhunpää- tai kotkaveistoksin. Venäjällä keskihintamme on kaksinkertainen Suomeen verrattuna."
Vauhkosen mukaan Venäjän markkina voi nousta viennissä jopa Saksan rinnalle. Hän muistuttaa, että leivinuunikulttuuri on tullut nimenomaan Venäjältä Suomeen. Tulikiven Pietarin tytäryhtiö myy paljon leivinuuneja Venäjälle.
Suomen uunikulttuuria
ei muualta löydy
Nykyään Tulikivi valmistaa 20 000 uunia vuodessa. Luvussa ovat mukana myös Kermansaven kaakeliuunit. "Missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa uunikulttuuria kuin Suomessa, eli 80 prosenttia tulisijoista on varaavia", painottaa Vauhkonen.
Pohjois-Suomi ja Itä-Suomi ovat vahvasti leivinuunialuetta eli Suomessa Tulikiven parasta myyntialuetta. Länsi-Suomessa suositaan kaakeliuuneja, mikä on Ruotsin vaikutusta.
"Tänä päivänä tulisija ei ole enää puhtaasti lämmön lähde, vaan osa sisustusta. Perheessä vaimo usein päättää, miten talo sisustetaan. Kotona leipominen on lisännyt kovasti suosiotaan, mikä on meille uuninvalmistajille hyvä asia", myhäilee Vauhkonen.
Tulikiven ykköskilpailija vuolukiviuuneissa on samalla paikkakunnalla eli Pohjois-Karjalan Juuan Nunnanlahdessa toimiva Nunnauuni Oy. Keraamisissa uuneissa lähin kilpailija on Turun uunisepät Oy.
EU on kiinnostunut myös uuneista, ja ensi vuoden alusta tulevat voimaan tulisijojen uudet EU-päästönormit.
"Tulisijoille määritellään hyötysuhde sekä hiilimonoksidin (häkä) ja typen oksidien määrät. Suomessa VTT testaa tulisijat, kuinka puhtaasti ne polttavat esimerkiksi koivuhalot. Meille EU-normi sopii hyvin, sillä vientimarkkinoilla nuo samat määräykset on pitänyt täyttää jo 15 vuotta", selvittää Vauhkonen.