Ensi vuonna Ateneumin taidemuseo aloittaa historiansa laajimman museon ulkopuolella järjestettävän kokoelmanäyttelykierron. Lähes sata suomalaisen taiteen merkkiteosta viedään kolmelle paikkakunnalle maakuntiin.
Ajatus Suomea kiertävästä näyttelystä syntyi, kun Ateneumissa avattiin maaliskuussa Suomen taiteen tarina -näyttely, jossa on esillä maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja arkistoaineistoja 1800-luvun alusta 1970-luvulle saakka.
- Kun teimme näyttelyä, yksi asia oli ihan selvä: emme pysty mahduttamaan kaikkia Suomen taiteen kultakimpaleita samaan näyttelyyn, kertoo Ateneumin johtaja Susanna Pettersson.
Siitä lähti liikkeelle Suomen taiteen tarina 2017 -projekti, jossa noin 90 kokoelman teoksista lähtee näyttelyihin ensin Rovaniemelle, sitten Ouluun ja lopulta Kuopioon. Näyttelyn teokset ajoittuvat 1840-luvulta 1970-luvulle. Teosten joukossa on useita tuttuja teoksia, kuten Albert Edelfeltin Aino Acktén muotokuva ja Akseli Gallen-Kallelan Sammon taonta ja Imatra talvella. Näin useaa kokoelmateosta ei ole aikaisemmin viety Ateneumin ulkopuolelle yhdessä näyttelyssä.
Näyttely alkaa tammikuun alussa Rovaniemellä. Toukokuussa näyttely siirtyy Ouluun ja lokakuussa Kuopioon. Kuopiossa näyttelyä pidetään ainakin vuoden 2018 alkuun asti.
- Kun Suomi täyttää 100 vuotta vuonna 2017, se on oikea hetki lähettää Suomen taiteen tarina kiertämään maata, Pettersson sanoo.
Taiteilijat loivat visuaalisen historian
Maaliskuussa avattu Suomen taiteen tarina -näyttely perustuu 1800-luvulla suomalaista taidetta muovanneisiin teemoihin: maisema, ihmiset ja Kalevala. 1800-luvun alku on Petterssonin mukaan luonteva hetki aloittaa suomalaisen taiteen tarinan kertominen, sillä sitä ennen Suomessa ei juuri ollut kuvataide-elämää. Vuonna 1846 perustettiin Suomen Taideyhdistys ja kaksi vuotta myöhemmin taideyhdistyksen piirustuskoulu.
Koulun oppilaat alkoivat muovata visuaalista kuvaa Suomesta. Ensimmäisenä katsottiin maisemaa, sitten ihmisiä. Kalevala oli ilmestynyt 1835, ja siitä oli tullut nopeasti keskeinen suomalainen eepos, joten se valikoitui suosituksi taiteen lähteeksi.
Nämä teemat ovat myös maakuntiin lähtevän näyttelyn pohjana.
Vuosisadan vaihteessa taiteilijoiden oma tahto kasvoi ja taiteessa tapahtui maailmalla valtavia muutoksia, kertoo Ateneumin amanuenssi Anu Utriainen. Erilaiset taiteen ismit rantautuivat myös Suomeen. Uudet virtaukset ovat esillä näyttelyn 1900-lukua esittelevässä osassa.
Suomalaisnaiset taiteen uranuurtajia
Naistaiteilijoiden vahva osuus Suomessa näkyy myös näyttelyssä, sanoo Utriainen. Helene Schjerfbeck, Maria Wiik ja monet muut ovat merkittävä osa Suomen taidehistoriaa.
- Verrattuna vaikkapa keskieurooppalaisiin maihin, naistaiteilijoiden merkitys suomalaisen taiteen historiassa näyttäytyy ihan toisenlaisena. Naistaiteilijoiden merkitys Suomessa on ollut suuri verrattuna jopa muihin Pohjoismaihin, Pettersson kertoo.
Syy löytyy piirustuskoulusta: sinne hyväksyttiin alusta alkaen oppilaiksi myös tyttöjä. Suomalaisille naisille annettiin varhain mahdollisuus luoda omaa taideuraa. Esimerkiksi Schjerfbeck oli yksi piirustuskoulun ensimmäisistä oppilaista.