Eero Taivalsaari: Sirkuselämää. Suomalainen sirkus kautta aikojen. Otava 2006.
HELSINKI Suomalaisen sirkuksen historia tuo hauskan ulottuvuuden tämän päivän suurpetokeskusteluun.
50-luvulla, jolloin villieläinesitykset olivat sirkuksessa sallittuja, Pohjois-Suomessa kiersi 50-luvulla legendaarinen Sirkus Huhtala.
Yhden kesän vetonaula oli kaksi Sallasta napattua pahankurista karhunpentua. Sirkustirehtööri Arvi Huhtala poikansa Pentin kanssa kanniskeli kiilusilmäisiä karhunpoikia reppuselässä maneesilla.
Pienistä nallekarhuista kasvoi kesän mittaan isoja, äkäisiä rökäleitä, joissa oli pian kova piteleminen.
Sirkusyleisön maku on arvaamaton. Yleisön mielestä kauden paras ohjelmanumero oli, kun karhu puraisi Pentti Huhtalaa niskasta.
Kun televisiota ei ollut, formulakisat ja kimiräikköset korvasi Onni Suurosen surmanajo. Jättiläismäinen puukirnu jytisi liitoksissaan ja savusi kuin kiljukattila, kun Suuronen jyräsi moottoripyörällään kirnun seiniä ristiin rastiin.
Kirjailija Eero Talvensaaren teos suomalaisen sirkuksen vaiheista tuo suurten ikäluokkien mieleen suloisenhaikeita muistoja ajoilta, jolloin sirkus täytti kaiken, mitä kulttuurilta sopi odottaa. Se oli teatteria, viihdettä, vaaroja ja suurta seikkailua.
"Sirkuksen taival on ollut Suomessa kivinen", Eero Taivalsaari sanoo.
Pahin este on ollut henkinen ilmapiiri: holhoukset, kiellot ja rankaisun kaltaisten lakien, asetusten ja säädösten viidakko.
Perinteinen sirkus ei esimerkiksi nauti valtiontukea kuten muu esittävä taide. Uhanalaisuudesta huolimatta tämä vuosi on suomalaisen sirkuksen juhlaa: Sirkus Finlandia täyttää 30 vuotta ja suomalainen sirkus 110 vuotta.
Suomalaisen sirkuksen juuret ovat Oulussa, jossa veljekset Gustav ja Alexander Westerlund aloittivat esitystoiminnan vuonna 1880. Ohjelmassa oli akrobatiaa, nuorallatanssia, miekannielemistä ja trapetsitaidetta.
Sirkuksella on ollut viime vuosisadalta lähtien vankka asema Oulussa ja Pohjois-Suomessa. Ei ollut markkinoita ilman sirkusta. Cirkus du Nordin toi Ouluun vuonna 1911 Pohjoismaiden suurimman teltan, joka veti 2 500 katsojaa. Oulu oli isojen ja pienten sirkusseurueiden suosikkikaupunkeja.
Italian Torinosta lähtöisin olleen Bonojen sirkussuvun yksi sukuhaara saapui Ouluun jo 1890. Suvun jälkeläinen, salaperäinen Elviira Bono kiersi myöhemmin vuosikausia pienen seurueen kanssa Pohjois-Suomen markkinoilla. Hänen lempinimensä oli "Lapin Ruusu".
Monet muistavat myös unkarilaisen Petronella Krausin eli Nellyn, jonka vartaloon oli tatuoitu Amerikan historian vaiheet.
Mutta mihin katosi kesällä 1958 Sirkus Panakos matkalla Ylivieskasta Ouluun?
Oli kuin maa olisi niellyt seurueen hevosineen, vaunuineen päivineen. Katoaminen on yhä arvoitus, mutta sirkustemppu se ei liene ollut.
Huhun mukaan taiteilijoiden mitta täyttyi maksamattomien palkkojen vuoksi keskellä korpitaivalta, ja he häipyivät omille teilleen.