Ystäväni etsi Saksassa töitä. Mistään ei löytynyt sopivaa paikkaa hyvin koulutetulle naiselle, joka oli jättäytynyt muutamaksi vuodeksi yksityisyrittäjäksi tarjoten tilinpitopalveluja kotoaan lasta hoitaen.
Tai olihan niitä yrityksiä ja tarjouksiakin, mutta palkka ei täsmännyt ollenkaan. Palkkataso on pudonnut kolmanneksen, ystäväni raportoi järkyttyneenä kotimaansa ja varsinkin kollegojensa ilmeisestä alennustilasta. Controller vaati tuloksekkaasta työpanoksestaan perään antamatta 5 000 euron bruttopalkkaa.
Entinen kreikkalainen työnantaja soitti. Hän kaipasi osa-aikaista apua ja lupasi rutisematta maksaa täysin toiveiden mukaisesti, suhteutettuna siihen, että työrupeama kestää viikossa vain 2-3 päivää.
Palkkapussi on varsin suhteellinen käsite. Tunnetusti tullaan toimeen sillä, mitä saadaan. Mutta joskus tekee terää nähdä palkan koko painoarvo. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuoreiden palkka- ja tulovertailujen mukaan suomalaiset sijoittuvat etenkin ostovoimansa osalta lämpimien EU-maiden kanssa lähes samaan sarjaan.
Maailmankuulun hyvinvointi- ja huipputeknologiamaan työntekijät osoittautuvat esimerkiksi kuukausipalkoissaan ostovoimaltaan kolmanneksi heikoimmiksi EU:ssa. Vähempään saavat tyytyä vain kreikkalaiset ja portugalilaiset. Jos taas nettopalkkoja mitataan koulutusasteen perusteella, suomalaiset sijoittuvat ostovoimaltaan vihoviimeisiksi.
Koulutusta ei kannata epäillä syntipukiksi. Vikana on Suomen kova hintataso. Välimeren maissa vähälläkin rahalla saa enemmän ja tuoreempaa. Lisäksi verottaja kahmaisee kaksin käsin palkasta. Voikin vain kummastella, miten henkistyneen kuviteltua pohjoinen hyvinvointimme oikein on.
Murheellisinta on kuitenkin se, että kaikkein heikoimmin palkkavertailussa menestyvät siis parhaiten koulutetut. Juuri heidän on niin helposti kritisoitu kirittäneen palkkojen ja samalla yhteiskunnan eriarvoistumista.
Tutkimus todentaakin ensi kerran, ettei Suomi ole enää Euroopan tasaisimman tulonjaon maa. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jopa muita EU-maita nopeammin. Mutta epäoikeudenmukaisin tilanne on Etelä-Euroopassa, Irlannissa ja Britanniassa, yhtenäisin tulonjako taas Belgiassa, Tanskassa ja Itävallassa.
Lamavuodet laukaisivat meilläkin palkkaeroja. Vaan ei niin sanottujen parempiosaisten irtiotto 1990-luvun lopulta lähtien riitä vielä mihinkään. Maltillisen mutta myös tasapäistävän politiikan tulos kun on ollut se, että peruskoulutettujen palkat ovat Suomessa nyt keskivertoa EU-kansalaista paremmat. Korkeammin koulutettujen osaajien palkat sen sijaan ovat ostovoimaltaan Euroopan alhaisimmat.
Suomalainen osaaja tekee siis työnsä vertaisiaan halvemmalla. Kiitokseksi hän maksaa hurjia veroja ja elintarvikkeiden hintoja, jotka riehaannuttaisivat saksalaiset kotiäiditkin oitis barrikadeille. Lopputulemana suomalainen huippuosaaja sitten vajoaa kuluttajien pohjasakkaan Euroopassa.
Kuka tästä oikein hyötyy? Sitä tultaneen tarkastelemaan syksyllä alkavalla tupokierroksella. Baltian maissa palkat jäävät viidennekseen Suomen palkoista, joten paras ratkaisu ei ole vain palkkojen korotus, vaan veronkevennys. Parasta onkin tutkailla tarkkaan, miksi esimerkiksi Luxemburg ja Ranska suorastaan loistavat ostovoimansa puolesta ja Tanska pystyy ylläpitämään erinomaista palkkatasoa.