Pieni pohjoinen Suomi on useasti yltänyt kansainvälisessä kilpailussa saavutuksiin, joita moni suurikin valtio voi vain hämmästellä. Tuorein voitto tuli teollistuneiden maiden järjestön OECD:n vertailussa, jossa mitattiin koululaisten osaamista keskeisissä aineissa. Vuosina 1999 ja 2000 koottujen tietojen perusteella 15-vuotiaat suomalaiset nuoret ovat lukutaidoltaan kiistatta maailman parhaita. Niin kerrotaan Education at a Glance -julkaisussa.
Selvityksessä paneuduttiin, aivan oikein, lukutaidon kahteen puoleen, lukemisen osaamiseen ja sen ymmärtämiseen. Nuorisomme taito kummassakin lajissa on erinomaista.
Siinä samalla selviää perimmäinen syy suomalaisten oivalliselle menestymiselle myös teknisessä ja taloudellisessa kilpailussa. Ilman kunnon lukutaitoa on hankala omaksua syvällistä tietoutta miltään alalta. Kun lukemisessa pärjää, taipumuksiaan voi jalostaa niin pitkälle kuin edellytyksiä - ja intoa - piisaa.
Myös matematiikan hallitsemisessa ja tieteellisessä lukutaidossa suomalaisnuoret sijoittuivat kärkeen. Edellisessä vain japanilaisnuoret, jälkimmäisessä eteläkorealaiset olivat parempia.
Erityistä kiitosta Suomi saa siitä, että alueelliset ja oppilaiden sosiaalisesta taustasta johtuvat erot ovat Suomessa paljon vähäisempiä kuin OECD-maissa keskimäärin. Kehut tuntuvat tietysti mukavilta, mutta siltä osin kaikki ei ole aivan hyvällä tolalla.
Kotimaiset viime aikojen selvitykset osoittavat kiistatta, että parhaista ajoista on otettu harppaus taaksepäin. Alueittaisessa vertailussa syrjäisten ja köyhien kuntien koulukkaat eivät enää yllä lukutaidossa samaan kuin ikäisensä maan vaurailla alueilla.
Kohtalokasta itsepetosta olisi heittäytyä huolettomaksi ja väittää, että meillä on vara vaikka vähän pudottaa tasoa. Näin vähäväkisessä maassa, ikäluokkien kaiken aikaa kutistuessa, jokainen nuori tarvitsee peruskoulusta mahdollisimman vankan pohjan. Sille on hyvä rakentaa ammattitaitoa, olkoon ala mikä tahansa, millä tasolla tahansa.
Kuntien edellytykset tarjota lapsille ja nuorille yllykettä lukemiseen ovat eriytymässä. Jos säästää pitää, päättäjät karsivat herkästi sieltä, missä vastarinta arvataan vähäisimmäksi. Kun kirjastojen määrärahoja karsitaan, hyllyillä on harvoja uusia teoksia, lukusaleissa entistä vähemmän tuoreita lehtiä.
Nyt voidaan ihastella, kuinka Suomi selviää keskitason rahoituksella huipputason tuloksiin. Ennen viime vuosikymmenen lamaa rakennettu tuloksekas järjestelmä osoittaa vielä tehonsa. Uskaltaako joku olla varma, että olemme huipulla myös seuraavissa tutkimuksissa.
Se ainakin on selvää, että tie alaspäin on luistava. Jos osaamisen pohja pettää, haihtuvat myös edellytykset menestyä taloudellisessa kilpailussa. Uudelleen huipulle pääseminen vaatiikin sitten kovia uhrauksia.
Peruskoulun opettajat ovat Education at a Glance -julkaisun mukaan koko Pohjolassa huonommin palkattuja kuin OECD:n alueella keskimäärin. Sama tosin pätee moniin muihinkin ammatteihin. Suomalaisten palkat ovat kauttaaltaan matalahkoja vaikkapa sveitsiläisten tulotasoon verrattuna.
Vastaavasti opettajien työaika on Suomessa OECD-maiden lyhyimpiä.
Arvostettuja meikäläiset opettajat sentään ovat. Pelkällä arvostuksella ei kukaan kuitenkaan elä. Päättäjien on syytä muistaa, että motivaation säilymiseen tarvitaan myös oikeudenmukainen taloudellinen tunnustus. Sitä joudutaan lähivuosina pohtimaan julkisen sektorin osalta laajemminkin.