"Suomalaisen elokuvan historia voidaan viimeisten 40 vuoden osalta nähdä eräänlaisena aaltoliikkeenä, liikkeenä aallon harjalta pohjalle, kriisistä toiseen", kirjoittaa Sakari Toivainen teoksessaan Levottomat sukupolvet.
1960-luvun uuden aallon elokuvien ehtyessä päästiin uuteen aallonpohjaan vuonna 1974, jolloin valmistui vain kaksi kotimaista elokuvaa. 1980-luvulle osui uusi muutos, jonka ristiaallokko laskeutui 1990-luvun alun lamaan ja elokuvatalouden kannalta katastrofiksi koettuun vuoteen 1994. Vuosikymmenen lopun nousukausi huipentui vuosien 1999-2000 buumiin, jonka jälkeen tulevaisuus on taas avoin uusille aalloille.
Suomen elokuva-arkiston tutkija ja Suomen kansallisfilmografian päätoimittaja Sakari Toiviainen käsittelee teoksessaan uutta suomalaista elokuvaa. Hän keskittyy erityisesti kahteen viime vuosikymmeneen.