Suomalaiselokuva Koirat eivät käytä housuja sai tiistaina esityksensä Cannesin elokuvajuhlilla. Aamulla se näytettiin lehdistölle ja illalla oli juhlanäytöksen vuoro. Paikalle olivat matkustaneet kaikki elokuvan keskeiset tekijät.
Näytökseen latautui poikkeuksellista jännitettä, sillä lehdistön reaktioiden perusteella elokuva todella jakaa mielipiteet. Yleisö vähintäänkin piti näkemästään. Aplodit käynnistyivät heti lopputekstien alkaessa.
Näyttelijät Pekka Strang, Krista Kosonen ja Oona Airola saivat seistä tiimin kanssa valojen loisteessa vielä lopputekstien jälkeenkin, kun suosionosoitukset vain jatkuivat.
– Ei olisi voinut mennä paremmin, ohjaaja Jukka-Pekka Valkeapää kertoi näytöksen jälkeen, kun tekijät kokoontuivat L’entrecôte -ravintolaan Cannesin keskustassa.
Katsojat löysivät elokuvan vinon huumorin. Näytöksen jännitteissä myös naispääosan esittäjä Krista Kosonen koki teoksen uusin silmin.
– Kun minä ja Pekka näimme elokuvan Suomessa ensimmäisen kerran, pidin siitä, mutta olin myös hyvin hämmentynyt. Olin ehkä epävarma sen huumorista, Kosonen kertoo.
– Nyt yleisön kanssa minäkin uskalsin nauraa.
Kosonen ja Airola lisäävät, että he yrittivät myös pidätellä nauruaan Theatre Croisette -salissa peläten että näyttäisi oudolta, jos tekijät itse nauravat elokuvalleen. Ehkä näyttelijöiden ujouteen vaikutti Cannesin asema. Festivaali on maailman arvostetuin.
Kirurgi innostuu roolileikeistä
Koirat eivät käytä housuja kertoo Pekka Strangin esittämästä kirurgista Juhasta, joka ei pääse yli vaimonsa kuolemasta. Juha innostuu sadomasokistisista roolileikeistä, BDSM:stä. Absurdia tarinaa vievät eteenpäin suru, rakastuminen ja yliluonnollisen rajalla oleva toistuva kokemus: kun Juhaa kuristetaan, hän tajuntansa menettäessään palaa vaimonsa elämän ja kuoleman hetkiin.
Joillekin elokuvan kaksi rajuinta, samaan aikaan inhottavaa ja hauskaa kohtausta olivat tiistai-illan näytöksessä liikaa.
– Tuolitkin kolahtelivat juuri oikeilla kohdilla, Valkeapää myhäili.
Valkeapää viittaa katsojiin, jotka poistuivat kesken näytöksen. Eräs salista lähtenyt joukko huusi lähtiessään italiaksi elokuvan olevan häpeällinen. Tuottaja Helen Vinogradovia reaktio huvitti ja ilahdutti. Elokuvan kansainvälinen myynti on käynnissä, eikä ole ainakaan haitaksi, jos tieto mustasta huumorista ja groteskeista hetkistä leviää.
Elokuvan nimi tulee Kososen esittämän dominan käskystä Juhalle. Roolileikeissä nainen kohtelee miestä kuin koiraa. Jo heti alussa yleisö vapautui nauramaan samaan aikaan surumieliselle ja poskettomalle masturbaatiokohtaukselle.
Valkeapään edelliset kaksi elokuvaa Muukalainen ja He ovat paenneet saavuttivat Suomessa vain pienen elokuvateatteriyleisön, mutta nekin saivat kansainvälisen festivaaliavauksen Venetsiassa. Cannes-näkyvyyden myötä Koirat eivät käytä housuja ainakin varmistaa, että Valkeapään ura jatkuu ja nousee uudelle tasolle.
Cannesissa suomalaiset pääsivät kokemaan hetkiä, jotka eivät ole kotimaassa tyypillisiä. Kososelle oli lainattu ensi-iltaan kymmenien tuhansien eurojen arvoinen koru. Siksi hänellä oli illan ajan henkivartija – tarkemmin sanottuna korun vartija.
Monan rooli oli saanut Kososen epäröimään ennen kuvauksia. L’Entrecoten terassilla näyttelijä totesi, että mikään tuskin kaduttaisi enemmän kuin seurata kotoa käsin, kuinka elokuvasta nyt tuli onnistunut ja Cannes-kelpoinen.
Arvostelut painottavat melodraamaa
Suomalaisia elokuvia kelpuutetaan Cannesin elokuvajuhlille vain harvoin. Vuonna 2016 Juho Kuosmasen Hymyilevä mies esitettiin Un certain regard -esityssarjassa, jonka se myös voitti. Aiemmin Cannesissa on nähty suomalaiselokuvia muiden muassa Erik Blombergiltä, ohjaajakaksikolta Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto sekä Rauni Mollbergilta ja tietenkin Aki Kaurismäeltä. Koirat eivät käytä housuja on ensimmäinen suomalainen elokuva Ranskan elokuvaohjaajaliiton kuratoimassa Director’s Fortnight -esityssarjassa 25 vuoteen.
Elokuvasta oli tiistaina kaksi näytöstä 800-paikkaisessa Theatre Croisettessa ja keskiviikkona vielä lisänäytökset pienemmissä saleissa.
Toistaiseksi kansainvälisiä arvosteluja on ilmestynyt muutamia. The Hollywood Reporterin Stephen Dalton uskoi elokuvan keräävän kansainvälistä huomiota. Daltonin mukaan elokuva kääntyi turhan melodramaattiseksi, mutta hän kehui perusideaa, näyttelijöitä ja ulospanoa, etenkin Pietari Peltolan kuvausta.
Screenin Wendy Iden mukaan elokuva olisi saanut olla haastavampikin. Hän uskoi sen leviävän ainakin festivaaleille.