Erityisesti Stora Enson Pohjois-Amerikkaan syytämät rahaläjät liikuttavat jokaista suomalaista, onhan yhteinen valtiomme yhä suomalais-ruotsalaisen yhtiön suuri omistaja. Muidenkin suomalaisyhtiöiden seikkailut maailmalla kirpaisevat myös osakkeita omistamattomia. Tyhmäilyn mahdollistaneet rahat on kaavittu suomalaisesta työstä ja metsästä. Jokainen puuta myynyt metsänomistaja voi kysyä, miten merkittävästi alhainen kantoraha avitti yhtiöitä uudelle mantereelle.
Stora Enso osti keväällä 2000 Yhdysvalloista päällystettyjä papereita valmistavan Consolidated Papersin 4,9 miljardilla eurolla. Kaupassa tuli nippu kehnokuntoisia tehtaita. Yhtiön tuumittiinkin ostaneen Amerikoista pehmyttä romurautaa kovalla valuutalla.
Toimitusjohtaja Jukka Härmälä puolusteli hinnakasta hankintaa sanoen, että samalla ostettiin markkinaosuuksia. Niin tai näin, mutta kova kilpailu jatkui kaupasta huolimatta. Paperin hinta valahti pitkään luisuun.
Kaikki olisi lohdullisempaa, jos suuret tappiot harharetkestä kirjaava Stora Enso olisi myynyt samat romut pois, vaikkakin vain 1,8 miljardilla eurolla. Niin ei tietysti ole. Kehnoimmat suljettiin, mutta parhaiksi arvioidut USA:n tehtaat Stora Enso kunnosti viimeisen päälle. Niihin investoitiin 250 miljoonaa dollaria. Nyt ostaja, amerikkalainen paperinvalmistaja NewPage säästyy saneerauksilta ja saa käsiinsä hyväkuntoisia myllyjä.
Lisäksi kauppaan kuuluu kanadalainen Port Hawkesburyn tehdas, joka tuli Stora Ensolle jo ennen Consolidatedin kauppaa. Halvalla ostanut sai kylkiäisiä. Amerikan valloitusyrityksen lasketaan aiheuttaneen korkoineen Stora Ensolle kauhistuttavat 5,6 miljardin euron tappiot.
NewPagen takana on amerikkalainen sijoitusyhtiö Cerberus Capital. Sellainen taho ei investoi uusiin koneisiin, mutta ottaa nykyisistä kaiken irti. Yritys hankkia jalansijaa Amerikoista kivistää Stora Ensossa jälkikäteenkin, kun hintakilpailu jatkuu kiivaana.
Tukkikauppojen ohella myös tuppikaupat osataan muissakin suomalaisissa metsäyhtiöissä. Ulkomaan ostokset ovat tuottaneet huonoina aikoina tappioita, hyvinä lähinnä kutistaneet tulosta.
Jos on valmiiseen tekniikkaan sijoittaminen ollut työlästä, niin takellellen etenee myös upouuden sellutehtaan Uruguayn ja Argentiinan rajajoen rantaan pystyttäneen Metsä-Botnian hanke. Viimeisin vaihe vastoinkäymisissä on argentiinalaisen ja uruguaylaisen luonnonsuojeluväen liittoutuminen Fray Bentosin laitoksen vastustajiksi. Aiemmin mieltä osoittivat miltei yksinomaan argentiinalaiset. He pelkäävät tehtaan saastuttavan muun muassa vastarannalla sijaitsevan lomanviettopaikan rannat.
Metsä-Botnia lähti Etelä-Amerikan retkelle lottovoitto silmissä kiiluen. Alueen nopeakasvuiset eukalyptusmetsiköt houkuttelivat. Halpaa työvoimaakin laskettiin riittävän. Nyt tehdas alkaa olla valmis, joten ainakin uruguaylainen rakennusväki sai, mitä halusi. Sen huoli ei ole, käynnistyykö laitos koskaan.
Mielenosoittajat ovat korjanneet jo yhden komean voiton. Metsä-Botnian naapuriin tehdasta suunnitellut espanjalainen Ence keskeytti hankkeensa tasan vuosi sitten. Sen päätös oli helppo. Työt olivat alussa.
Metsä-Botnia vakuuttaa puhdistusmenetelmiään huipputehokkaiksi. Alueen ihmiset eivät oikein usko. Kukahan olisi tarpeeksi vakuuttava kertoja. Edellisen hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri kieltäytyi menemästä Argentiinaan "tikkatauluksi". Tuskin nykyinenkään lähtee. Tässä vaiheessa satojen miljoonien eurojen suomalaissijoituksen kohtalo on avoin. Aina voi toivoa parasta, mutta nyt näyttää pahalta.
***
Vain joka viides suomalaislapsi syö päivittäin vähintään yhden hedelmän. Paljon useampi nauttii vähintään yhden karkin. Seuraukset näkyvät jo alle kymmenvuotiaiden verisuonissa. Vastuu on vanhempien.