Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina New Yorkin maratonin juoksi kymmenien tuhansien muiden sisukkaiden mukana myös kahdeksan suomalaista astmaatikkoa, joille lähtö kisaan oli kahdeksan kuukauden perusteellisen harjoittelun ja valmentautumisen kohokohta.
"Kyllä tämä oli juuri sitä, mitä lähdin hakemaankin", kertoi parhaillaan kardiologiksi erikoistuva lääkäri Aapo Aro toivuttuaan New Yorkissa juoksusta pari päivää. Hän juoksi maratoninsa aikaan 3 tuntia 21 minuuttia.
"Se oli suurin piirtein juuri niin kuin tavoitteet oli Vierumäellä asetettukin", Aro kertoi.
"Loppumatkasta jalat kyllä alkoivat hyytyä ja vieläkin on on käveltävä portaissa kaiteista pidellen mutta nämähän kyllä tiesi etukäteen."
Yhtenä vaikeimmista paikoista maratonilla Aro muistaa Queensboro Bridgen sillan, joka yhdistää Queensin kaupunginosan Manhattaniin.
"Se oli todella paha nousu, siltahan kohoaa kymmenien metrien korkeuteen ja oli siis jyrkkä ylämäki. Alas tullessa Manhattanin puolella oli kuin olisi vaihtanut toiseen maailmaan sillan hiljaisuuden jälkeen kun vastassa oli tuhansia kaupunkilaisia kannustamassa. Se huutomeri kyllä latasi patterit uudestaan."
"Pääsinpä New York Timesiin", iloitsi puolestaan fysioterapeutti Nina Massa pari päivää maratonin jälkeen newyorkilaisessa pubissa. Times julkaisi kaikkien niiden nimet, jotka alittivat viiden tunnin juoksuajan. Massan aika oli 4 tuntia ja 53 minuuttia.
"Muuten koko matka meni oikein hienosti, mutta minulta taisivat mennä välillä mailit ja kilometrit sekaisin", hän nauraa.
"Vauhtini itseasiassa kiristyi loppua kohti joten kai se tarkoitti sitten sitä, että alku tuli otettua riittävän varovaisesti."
Massan mukaan ongelmia aiheutti lähennä katujen kovuus, jalkoja alkoi reitin puolessa välissä todella särkeä.
"Mutta kun sitä kannustusta riitti niin kovasti niin jaksoihan sitä jatkaa", hän kiittelee.
"Erityisesti ne bändit joita siellä oli reitin varrella soittamassa olivat aivan ihania."
"Kyllähän tämä sellaisen kipinän antoi, että sitä voisi juosta uudestaankin", hän pahkuloi ja kertoo jo pohtivansa, josko lähtisi kesäkuussa juoksemaan Tukholman maratonia.
Astmaatikkojen kokoamisen maratonille ideoi alun perin AstraZenecan lääketehdas, joka haki vajaa vuosi sitten lehti-ilmoituksella halukkaita projektiin. Yhtiön tavoitteena oli tehdä tunnetuksi, että oikein hoidettuna astma rajoittaa hyvin vähän elämää, jopa niin vähän että astmaatikkokin voi juosta täysimittaisen maratonin.
"Hommaan haki mukaan noin sata halukasta joista sitten valittiin mukaan kymmenen", kertoo projektista vastannut Robert Grönroos.
"Keskeinen valintakriteeri oli yhtäältä se, että henkilöllä oli todella diagnosoitu astma ja toisaalta se, ettei hän ollut aikaisemmin juossut maratonia. Lisäksi teimme parhaamme varmistuaksemme, että kaikilla mukaan valituilla oli todella motiivi viedä projekti loppuun asti", Grönroos jatkaa.
Astmaatikkojen valmentautuminen New Yorkin maratonille alkoi jo helmikuussa, jolloin koko porukalle tehtiin perusteellinen urheilulääkärintarkastus. Näin haluttiin kartoittaa mahdolliset terveysriskit ja varmistaa kunkin juoksijan fyysinen lähtökunto. Varsinaisen harjoitteluohjelman suunnittelussa oli vahvasti mukana Suomen Urheiluopisto Vierumäellä.