Suomalais-ugrilaisista kansoista geneettisesti suomalaisia lähimpänä ovat baltit. Heistä kuitenkin vain virolaiset puhuvat suomalais-ugrilaista kieltä.
-- Tämä voidaan tulkita niin, että kaikki baltit ovat samaa geneettistä alkuperää, mutta latvialaiset ja liettualaiset ovat vaihtaneet alkuperäisen suomalais-ugrilaisen kielensä indoeurooppalaiseen, kertoi dosentti Kirsi Huoponen Turun yliopiston lääketieteellisen genetiikan osastolta.
Ylipäänsä suomalais-ugrilaisten geneettisessä taustassa on sekä läntistä että itäistä perimää, mutta geenivirtojen suuntaa ei voi vielä varmuudella sanoa. -- Mielenkiintoista tulee olemaan sen selvittäminen, minne asti suomalais-ugrilaisten kansojen geneettinen yhtenäisyys ulottuu, koska monia Siperian uralilaisia kansoja ei ole vielä tutkittu tarpeeksi, Huoponen totesi Suomen suvun maailma -konferenssissa Helsingissä tiistaina.
Hän on tutkinut muun muassa periytyvien tautien molekyyligenetiikkaa. Lisäksi hän on ollut suomalais-ugrilaisten kansojen geneettistä sukulaisuutta tutkivassa työryhmässä.
Koko Euraasian asutushistorian selvittämiseksi geneettinen tieto on hänen mukaansa kuitenkin vielä yhdistettävä arkeologian, kulttuurintutkimuksen ja lingvistiikan eli kielitieteen tutkimustietoihin.
Suomen alueelle on tullut ainakin kaksi muuttoaaltoa. Ensin kuutisen tuhatta vuotta sitten vaikutteita ja ehkä väkeäkin saapui meille idästä ja tämän jälkeen Baltiasta ja Keski-Ruotsista. Kaksipäiväinen Suomen suvun maailma -konferenssi on Helsingin seudun kesäyliopiston 40-vuotisjuhlatilaisuus, jossa eri alojen asiantuntijat tarkastelevat suomalais-ugrilaisia kansoja.
Löydöt eivät kerro etnisyydestä
Tarton yliopiston historian laitoksen johtaja Aivar Kriiska varoitti suomalais-ugrilaisten kansojen tutkijoita yhdistämästä kritiikittömästi arkeologiaa ja etnisyyttä eli tiettyyn kansanryhmään kuulumista. Arkeologisten löytöjen perusteella kun hänen mukaansa ei voi tehdä päätelmiä etnisyydestä. -- Arkeologiset kulttuurierot ja toisaalta samankaltaisuudet eivät useinkaan ole etnisiä ilmiöitä, Kriiska painotti.
Apulaisprofessori Aivar Kriiska on erikoistunut kivikauteen, viime aikoina etenkin Itämeren alueen varhaisasutukseen. Hänen mukaansa Virossa tutkijat ovat päässeet irti 1990-luvun alkuun asti arkeologiassa voimissaan olleista etnisistä oppirakennelmista.
-- Arkeologista kulttuuria määriteltäessä tärkeää on ainoastaan muinaisjäänteiden samankaltaisuus, Kriiska sanoi.
Varoittava esimerkki kallosta
Merkittävänä Aivar Kriiska piti myös sen tunnustamista, että arkeologia ei pysty viemään eteenpäin etnistä tutkimusta. Erityisen pelottavana hän piti arkeologisten aukkojen paikkaamista esimerkiksi genetiikan tai antropologian tiedoilla.
Kriiska kertoi kuvaavan esimerkin vuosien takaa Virosta löytyneestä ihmiskallosta. Arkeologi antoi kallon kuvanveistäjälle, jonka piti tehdä siitä rekonstruktio eli ennallistus. Kun se ei muistuttanut tarpeeksi arkeologin omassa päässään luomaa olettamusta mongolisista piirteistä, veistokseen lisättiin mongolipoimu.
-- Kun nykyvirolaiset miehet ajavat peilin edessä partaansa, jotkut heistä saattavat luulla, että vuosisadat ovat silottaneet pois kasvoista nuo poimut, Kriiska nauratti yleisöä.