Stora Enson ja chileläisen metsäyhtiön Araucon liitto sellutehtaan rakentamiseksi Uruguayhin on mitä luonnollisin. Arauco on etsinyt jo tovin kumppania Uruguayhin, jonka puuplantaaseille myös Stora Enso on pyrkinyt. Intressi on yhteinen.
Toimitusjohtaja Jouko Karvisen lausunto, ettei investointipäätöstä sellutehtaasta ole tehty, on pelkkä muodollinen fakta. Valtavien maa-alueiden hankkimisessa ei ole mitään järkeä, ellei Uruguayhin nouse tehdasta.
Stora Enso ja Arauco tuntevat jo toisensa, sillä ne omistavat yhdessä Arapotin hienopaperitehtaan ja puuplantaasit Brasiliassa.
Kummallakin yhtiöllä on entuudestaan maata Uruguayssa. ENCEn plantaasien hankkiminen nostaa hehtaarit 250 000:een, mikä on reippaasti enemmän kuin Metsä-Botnialla, jolla on miljoonan tonnin sellutehdas Uruguayssa.
ENCEn valmiiden plantaasien ja tehdastonttien hankkiminen nopeuttaa tehdassuunnitelmaa ratkaisevasti, kun luvat ovat kunnossa ja puuta kasvamassa.
Tehtaan rakentaminen Uruguayhin on Stora Enson kannalta mielekästä myös sen vuoksi, että vaihtoehtona olleessa Etelä-Brasiliassa on taakkana maattomien taistelu oikeuksiensa puolesta.
Uruguayssa vastaavia harmeja ei ole. Maanomistusolot eivät ole ongelma, väestön valtaosa tukee metsäteollisuushankkeita ja vastustus rajoittuu pieniin piireihin.
ENCEltä saatu tehdastontti sijaitsee niin kaukana Argentiinasta, ettei Metsä-Botnian kokemia rettelöitä argentiinalaistenkaan kanssa ole odotettavissa. ENCE pakeni suosiolla alkuperäiseltä tontiltaan Metsä-Botnian naapurista.