Pääkirjoitus

Suo­ma­lai­nen vie­rok­suu us­kon­non ja po­li­tii­kan lii­tos­ta, se näkyy puo­lue­oh­jel­mis­ta ja kris­til­lis­de­mo­kraat­tien kan­na­tuk­ses­ta

Herännäisyydessä on sen historian vaiheissa tunnettu vahvoja puoluepoliittisia sympatioita. Nyt ne ovat pitkälle haihtuneet. Arkistokuva Haapajärven herättäjäjuhlilta.
Herännäisyydessä on sen historian vaiheissa tunnettu vahvoja puoluepoliittisia sympatioita. Nyt ne ovat pitkälle haihtuneet. Arkistokuva Haapajärven herättäjäjuhlilta.
Kuva: Joel Karppanen

Uskonnon ja politiikan suhde on kansanedustaja, pastori Pekka Aittakummun puolueloikan takia noussut Suomessa pitkästä aikaa otsikoihin. Tapaus oli ennennäkemätön siinä, että vanhoillislestadiolainen keskustapoliitikko vaihtoi perussuomalaisten leiriin.

Uskonnon ja politiikan väliset jännitteet ovat viime vuosina nousseet meillä pintaan esimerkiksi Suvivirsi- tai uskonnonopetusväännöissä. Kaikkiaan uskonto on kuitenkin yhä vahvemmin yksityiseen elämänpiiriin kuuluva asia.

Vastakkaista esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa. Venäjällä ortodoksinen kirkko on poliittisen vallan puhdasrotuinen sylikoira. Patriarkka Kirill levittää Kremlin tarinaa natsien johtamasta Ukrainasta, moraalisesti rappeutuneesta lännestä ja näiden uhasta uskoa puolustavalle Venäjälle.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa monet herätyskristilliset ryhmät ovat asettuneet näkyvästi Donald Trumpin tueksi. Taustalla ovat muun muassa Trumpin vahva tuki Israelille ja kriittisyys aborttioikeutta kohtaan.

Suomessa on yksi selvä uskontopuolue, kristillisdemokraatit. Sen kannatus on noussut vaaleissa kerran yli viiden prosentin.

Iso osa kirkkokansastakin vierastaa tällaista uskonnon ja politiikan liitosta. Näin myös kaksi suurta herätysliikettä, vanhoillislestadiolaiset ja heränneet. Kristillisdemokraateissa toimii kuitenkin väkeä lestadiolaisuuden pienemmistä haaroista.

Muissa puolueissa uskonto on kadonnut virallisista dokumenteista lähes näkymättömiin.

SDP:n poliittisessa ohjelmassa teema tulee esiin kohdassa, jossa puhutaan tavoitteesta tehdä uskonto- ja elämänkatsomustieto kaikille yhteiseksi katsomusaineeksi.

Kokoomusta takavuosikymmenenä symbolisoineesta kypäräpäisestä papista on jäljellä enää Nato-standardin mukainen kypärä. Uskontoa, kirkkoa tai kristinuskoa ei puolueen periaateohjelmasta löydy suurennuslasillakaan.

Keskustan 101 kohdan periaateohjelmassa uskonto tulee vastaan kohdassa 46, jossa todetaan: "Tunnustamme yhteiskuntamme kristilliset juuret ja arvostamme niitä." Samassa kohdassa korostetaan jokaisen oikeutta harjoittaa uskontoaan.

Uudemmista puolueista perussuomalaiset kertoo lyhyesti olevansa kristillissosiaalinen puolue. Kaikkiaan puolueen uskontokannat liittyvät enemmän islamiin kuin kristinuskoon.

Vanhoillislestadiolaisen Aittakummun loikka keskustasta perussuomalaisiin rikkoi perinteen, jonka mukaan liikkeessä äänestetään lähinnä keskustaa, joskin kokoomuskin menettelee.

Liike ei kuitenkaan ole enää sama kuin takavuosikymmeninä, jolloin SMP-sympatioista tai työväen osuusliikkeessä asioinnista saattoi joutua rauhanyhdistyksen puhutteluun. Merkittävä osa väestä soveltaa liikkeen elämäntapaohjeita jo omaa harkintaa käyttäen.

Oletusarvona voi pitää, että Aittakumpu saa nyt uusia tukijoista vanhoista perussuomalaisten äänestäjistä, mutta kato käy samaan aikaan oman liikkeen äänestäjäjoukossa.