Ei ole montakaan vuotta siitä, kun Suomi oli uuden teknologian omaksumisen esimerkki koko muulle maailmalle.
Kyse oli ennen kaikkea kännyköiden käytön nopeasta yleistymisestä. Vuosikymmenessä Suomi on nyt valunut tietoyhteiskunnan mallimaasta kohti teollisuusmaiden keskijoukkoa. Arvioinnissa on silloin mukana paljon muutakin kuin kännyköiden käyttö, vaikkapa sellaiset tekijät kuin internetyhteyksien määrä ja laatu sekä sähköisen asioinnin yleisyys.
Poliittisella tasolla Suomen alamäki on ollut kiusallinenkin asia. Esimerkiksi alkuvuonna valmistunut kansallisen laajakaistastrategian loppuraportti vielä hehkutti laajakaistan nopeaa yleistymistä Suomessa. Se onkin totta, mutta vain osa kokonaiskuvaa. Laajakaistayhteyksien laadussa Suomi ei ole tähti. Meillä bitit vilisevät verkossa tahmeasti verrattuna moniin vertailumaihin.
Muutama päivä sitten saman asian pani tuoreessa tutkimuksessaan merkille taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD. Vertailun hyvä uutinen oli, että tietokoneen laajakaistaliittymien kuukausimaksut ovat Suomessa teollisuusmaiden halvimmat. Huono uutinen oli, että meillä tarjotut yhteydet ovat hitaita. Se selittää tietysti hinnatkin.
Tällaiselta pohjalta on työlästä ponnistaa takaisin tietoyhteiskuntien kärkeen.
Suomen heikentyneen sijoituksen tunnusti suoraan viestintäministeri Suvi Lindén puhuessaan viime viikolla Oulun puhelimen 125-vuotisjuhlassa. "Olemme hyvää keskikastia", hän luonnehti tämänhetkistä tilannetta.
Tietoyhteiskunnan etenemistä voi toki mitata usealla tapaa. Suomi voi yrittää lohduttautua sillä, että se on samassa veneessä muun Länsi-Euroopan kanssa. Se ei kuitenkaan tee nykytilanteesta yhtään kehuttavampaa.
Merkillepantavaa on, että kärjessä ovat tai sitä kohti kirivät Aasian maat kuten Etelä-Korea, Japani ja jopa Kiina.
Noille talouksille ei Euroopan kannattaisi ehdoin tahdoin antaa etumatkaa, kun ikääntyvä maanosa on muutenkin matkalla kohti vaikeaa tulevaisuutta.
Myönteisen kehityksen turvaamiseksi Suomessa tarvitaan tietoyhteiskuntaa vauhdittavia linjauksia, kuten langattoman laajakaistan kehittymistä tukevia ratkaisuja. Tähän liittyy sen varmistaminen, että laajakaistakartalle ei jää valkoisia läikkiä. Ruotsi on hoitanut asian vetämällä syrjäkyliinkin huippunopeat yhteydet mahdollistavaa valokaapelia. Ruotsissa valokuituyhteyksien osuus on 16 prosenttia kaikista yhteyksistä, Suomessa lukema on OECD:n tilastossa pyöreä nolla.