Suomalainen tiede on kansainvälistä kärkitasoa, ilmenee Suomen Akatemian tuoreesta tieteen tilaa ja tasoa koskevasta katsauksesta.
Juuri julkistetun selvityksen mukaan Suomessa panostetaan etenkin tutkimukseen ja tieteen parissa työskentelee ammattitaitoista henkilöstöä. Suomen tutkijakoulutusjärjestelmä on niin ikään laadukas.
Suomalaisten tutkijoiden tieteellinen julkaisutoiminta kansainvälistyi nopeasti 1990-luvulla. Suomalaisten tekemiin tutkimuksiin viitataan yhä useammin. Kun suomalaisten viittausindeksi oli vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa OECD-maiden keskimääräistä tasoa heikompi, kaudella 1998-2002 suomalaisjulkaisut keräsivät viittauksia 7 prosenttia enemmän kuin julkaisut OECD-maissa keskimäärin, katsauksesta ilmenee.
Suomessa tohtorit ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat työllistyneet hyvin koko 1990-luvun ja 2000-luvun alun verrattuna muihin koulutusryhmiin.
Vuonna 2000 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyysaste oli 3,6 prosenttia, kun koko työvoiman työttömyysaste oli noin 10 prosenttia.
Suomalaistutkijoiden kansainvälinen yhteistyö lisääntyi huomattavasti viime vuosikymmenellä.
Esimerkiksi bio- ja lääketieteen aloilla suomalaisten ja eurooppalaisten tutkijoiden tieteellisten yhteisjulkaisujen määrä kasvoi 50 prosenttia ja suomalais-amerikkalaisten julkaisujen määrä 25 prosenttia vuosina 1997-2001.
Suomessa tutkimus- ja kehittämistoiminta on kaiken kaikkiaan OECD-maiden laajinta. Alalla työskentelee noin 70 000 ihmistä, mikä on noin kaksi prosenttia työssä käyvästä työvoimasta.
Henkilöstön määrä tutkimuksessa ja kehitystoiminnassa on kasvanut peräti neljänneksellä vuodesta 1997 vuoteen 2001.
Uusien tutkijankoulutettujen määrä tuhatta 25-34-vuotiasta kohden on Suomessa ja Ruotsissa EU-maiden suurimpia.
Vaikutusten
mittaus vaikeaa
Tieteen ja yhteiskunnan suhteissa tapahtuneet muutokset ovat lisänneet vaatimuksia julkisin varoin tuetun tutkimuksen vaikutusten arvioimisesta. Myös tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän eri osien tasapainoinen kehittäminen edellyttää tutkimuksen erilaisten vaikutusten nykyistä parempaa tuntemista.
Katsauksessa kuitenkin painotetaan, että tieteen vaikutuksia on vaikea arvioida ja mitata.
Perustutkimuksen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat luonteeltaan moninaisia ja vuorovaikutteisia sekä usein välillisiä ja pitkällä aikavälillä toteutuvia.
Vaikutukset leviävät yhteiskuntaan yleensä erilaisten hyödyntämis- ja vaikutusmekanismien kautta. Keskeisessä asemassa ovat eri tahojen yhteistyö, keskinäinen riippuvuus ja yhdessä oppiminen.
Vaikutuksia, vaikutusmekanismeja ja tuloksia ei voi hahmottaa samalla tavalla eri tutkimusaloilla.
Kaikilla tieteen- ja tutkimusaloilla on lisäksi yleensä sekä taloudellisia että muita yhteiskunnallisia vaikutuksia.