Euroviisuiltaa höystävät jääkiekon mitalipelit Moskovassa. Suomalaiskatsojia kiinnostavat molemmat, mutta huikeinta Suomi-kuvaa luodaan nyt
Helsingissä.
Jos Suomen joukkue onnistuu voittamaan Venäjän sen kotikentällä Moskovassa ja etenee jääkiekon loppuotteluun asti, viikonloppu jää suomalaiseen kiekkohistoriaan. Mutta vaikka Moskovassa tapahtuisi mitä, Euroopan mitassa jääkiekko ei saa samanlaista huomiota osakseen kuin Eurovision laulukilpailu.
Tänään lauantai-iltana Helsingissä järjestetään tapahtuma, jonka saamista Suomeen on monta pitkää vuosikymmentä pidetty vain kaukaisena utopiana. Euroviisujen loppukilpailu yhdistää koko maanosaa tavalla, johon ei oikeastaan mikään muu tapahtuma pysty - ehkä jalkapallon EM-kisoja lukuunottamatta.
Lordin Ateenassa ottaman voiton jälkeen moni on epäillyt, miten Suomi pystyy nämä mammuttimaiset kilpailut järjestämään. Viimeistään torstai-illan semifinaali osoitti epäilyt turhiksi. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, juontajat hoitivat osuutensa sujuvasti ja kepeästi, väliaikaosuudet ja Suomi-esittelyt oli laadittu taitavasti.
Yleisradio saattaa olla keskellä monenlaisia ongelmia, mutta tapahtumien televisioinnin järjestely sujuu siltä ainakin Ennen muuta on itsevarmasti osattu hyödyntää Suomen omaa kulttuuria ja omaleimaisuutta. Se sopii henkeen, jolla Lordi oman voittonsa otti: uskaltamalla olla rohkeasti omaperäinen. Silloin muutkin viihtyvät.
Helsinkikin ansaitsee tunnustuksen kaupunkina, joka koleasta säästä huolimatta pystyy luomaan yhtä aikaa leppoisan ja kansainvälisen kisatunnelman. Loppuviikon ajan viisut ovat näkyneet ja kuuluneet siellä joka paikassa, ja vieraiden kehut vaikuttavat sekä vilpittömiltä että ansaituilta.
Euroviisuihin kokoontuneet 1 600 toimittajaa ehtivät tehdä muutakin kuin vain kirjoittaa oman maansa kilpailijoiden edesottamuksista. Tällaisissa tilanteissa koko Suomen kannattaa olla ylpeä pääkaupunkinsa puolesta.
Runsas vuosi sitten ennen kisoja Suomesta oli helppoa löytää niitä, joiden mielestä Lordin kömpiminen lavalle Ateenassa hirviömaskeissaan mustaa Suomen maineen pahasti ja pitkäksi aikaa. Nyt nämä kriitikot ovat olleet vuoden ajan kovin hiljaa.
Totuus on, että suurempaa kansainvälistä mainetekoa Suomen puolesta saa hakea. Lordi onnistui samalla nousemaan yhdeksi Euroviisujen "tuotemerkeistä", mihin juuri muut kuin Abba eivät ole kyenneet. Näyttää myös siltä, että hirviölauma pumppasi uutta mielenkiintoa koko laulukilpailuihin.
Politiikassa tavattiin 1970-luvulla Etyk-kokousten jälkeen puhua "Helsingin hengestä". Tavallisia ihmisiä se ei juuri koskettanut. Nyt puolestaan on tarjoutunut tilaisuus luoda Helsingin henkeä asiaan, josta politiikka on mahdollisimman kaukana mutta joka aidosti yhdistää kansalaisia kautta maanosan, Georgiasta Islantiin ja Venäjältä Portugaliin.
Tätä Eurooppa on parhaimmillaan: kielten ja ihmisten sekoitusta sulassa sovussa.
Kalevalassa sankarit kilpailivat keskenään mieluummin laulamalla kuin sotimalla. Euroviisuissa on samaa henkeä, ja ehkä siksi isännöinti tuntuu Suomelta sujuvan hyvin.
Aina voi uneksia jättipotista, Suomen sunnuntaisista voitonjuhlista sekä Helsingissä että Moskovassa, ja miksei kaupan päälle vielä formulakisoissa Barcelonassa. Mutta kävi miten kävi, edessä on muistamisen arvoinen viikonloppu. Äitienpäivää unohtamatta.