Joskus asiat voivat olla pienestä kiinni. Kaupat olisivat olleet auki jo kaksitoista vuotta, elleivät ne neljä surullisen kuuluisaa kansanedustajaa olisi juuttuneet hissiin juuri ennen sunnuntaikaupan ratkaisevaa äänestystä vuonna 1996.
Äänestystä edelsi eduskunnassa perusteellinen kannunvalanta. Lopulta kaikki tiesivät, miten kukin aikoi äänestää. Äänet jakautuivat tasaisesti ja lakimuutoksen laskettiin menevän täpärästi läpi. Kun kello soi kolmanteen äänestykseen, kokoomuksen Suvi Lindén ja Kimmo Sasi sekä pari demaria jumittuivat hissiin ja lakimuutos kaatui kahdella äänellä.
Tänään hallituspuolueet ovat melko yksimielisiä siitä, että kauppojen aukioloa tulisi vapauttaa. Varovaisimpia ovat olleet vihreät, jotka puolustavat niitä pieniä kauppiaita, joille sunnuntaikauppa ei kannata. On ymmärrettävää, että puolueen puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg lykkää esitystään kauppojen aukioloista yli kuntavaalien.
Toivottavasti säännöt kauppojen aukiolosta selkiytyvät. Nykyisestä tilanteesta hyötyvät vain lakia kiertävät isot kauppaketjut, jotka parkkeeraavat markettinsa huoltoasemien kylkeen. Keskustat tyhjenevät ja yhdyskuntarakenne sortuu, kun kaupat keskittyvät keinotekoisiin ostosmaailmoihin.
Hyvinvointi perustuu pitkälle kulutukseen. Turhat rajoitukset kaupankäynnistä olisi poistettava. Samalla olisi huomioitava pienten erikoiskauppojen tilanne. Kauppakeskukset eivät saisi pakottaa erikoiskauppojaan sunnuntaimyyntiin, elleivät kauppiaat itse sitä halua.
Vähittäistavarakaupassa aukioloaikaa tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota siihen, mitä kaupan hyllyltä löytyy.
Matkailu avartaa. Lomamatkalla Englannissa oli ällistyttävää huomata, miten tehokkaasti lähi- ja luomuruokaa oli kaupoissa tarjolla. Ei siellä viimeisessä perähyllyssä, vaan paraatipaikoilla ja laveasti. Eikä kyse ollut mistään erikoiskaupoista, vaan isoista kauppaketjuista, kuten Waitrose ja Tesco.
Palattuamme Suomeen heinäkuussa asioin isossa supermarketissa Satakunnassa ja etsiskelin punasipulia. Keskellä kotimaisten vihannesten parasta sesonkiaikaa kaupan hyllyssä oli tarjolla pelkästään hollantilaista punasipulia. Hävetti.
On melko kummallista, että tehotuotannostaan kuuluisassa Englannissa onnistutaan lähiruuassa, mutta pikkuisessa Suomessa ei. Ruuan tuottajat valittavat, etteivät he saa tuotteitaan hyllylle. Näyttää siltä, että kauppojen on helpompi ostaa isoja eriä peruskamaa kuin palvella hyvin asiakkaitaan ja tukea lähialueen ruuan tuottajia.
Kauppiaiden loputon virsi siitä, ettei luomulle riitä kysyntää alkaa kyllästyttää. Lähellä ja luomusti tuotettu kelpaisi, jos sitä vain löytäisi. Moni olisi jopa valmis maksamaan siitä enemmän.
Kilpailu vähittäistavarakaupasta kauppaketjujen välillä käy kuumana. Hypermarketteja nousee kuin sieniä sateella teiden varsiin ja kauppakeskuksiin. Kilpailua käydään hinnoilla, laadulla ja palvelulla. Kuluttajilla on nyt avaimet käsissään. Kannattaa vaatia parempaa ja lähempää tuotettua. Se on myös ilmastoystävällistä.
Muualla Euroopassa lähiruokaa arvostetaan suuresti. Se on tavaramerkki, jonka ympärille on syntynyt myös kahvila- ja ravintolaketjuja. Suosittu englantilainen ravintolaketju Bill´s käyttää pelkästään lähituottajien raaka-aineita. Meillä on vielä paljon opittavaa.
***
Pekingin olympialaisten boikotointi onnistuu vielä. Telkkarin voi anna panna kiinni. Kiinan olympialaiset osoittavat, että urheilun nimissä tehdään kovaa politiikkaa.