Oulujärven rannalle Säräisniemelle alettiin rakentaa komeaa kirkkoa syksyllä 1768. Halu omaan Herran huoneeseen oli niin palava, että virkatiellä hieman oiottiin: työhön käytiin ilman majesteetin edustajien hyväksymiä piirustuksia. Byrokratia toimi tehokkaasti jo tuolloin, ja kasvavan seutukunnan väki sai kirkkonsa käyttöön vasta vuonna 1781.
Säräisniemi menetti kirkonkylän tittelin Vaalalle jo yli 50 vuotta sitten, mutta kirkko seisoo yhä paikallaan. Kyläläisten sappi kiehahti viime talvena, kun seurakunta päätti sulkea kirkon talvikaudeksi vetoamalla kirkon lämmittämisen kalleuteen ja hankaluuteen.
Säräisniemellä pidetään kiinni oikeudesta käyttää oma kirkkoa -- vaikka sitten sen 1,3 kertaa vuodessa, minkä verran keskivertokansalaiselle kirkkokäyntejä vuodessa kertyy. Säräisniemellä ei ole pidetty säännöllisiä jumalanpalveluksia enää kymmeniin vuosiin, mutta ainakin jouluna sali on täynnä.
Kirkon ympärivuotisen aukiolon puolesta lasketun addressin on allekirjoittanut 316 seurakuntalaista, myös moni nykyisen kirkonkylän asukas. Vaatimukset kirkon käytön mahdollisuudesta myös talvella esimerkiksi siunaustilaisuuksissa ovat ymmärrettäviä.
Kirkon lämmittäminen maksaa noin 40 euroa päivässä. Viimeistä palvelua tarvitseva on sen melko moneen kertaan kirkollisveroina maksanut. Seurakunnan on syytä kuunnella herkällä korvalla jäseniään. Edustuksellinen demokratia toimii varmasti hyvin hengellisissäkin asioissa, mutta ylimielisyyteen ei pitäisi kirkkovaltuustossakaan olla varaa.
Jos halutaan lähentää rivijäsentä kotiseurakuntaansa, ei ehkä kannattaisi nimittää vilpittömästä huolesta kummunnutta addressia arvottomaksi. Vaalan vs. kirkkoherra onkin viisaasti todennut kirkkokapinan olevan positiivinen asia: merkki siitä, etteivät oman seurakunnan asiat sittenkään ole ihmisille yhdentekeviä. Seurakuntavaaleissa ei juuri äänestetä, mutta kirkkoa ette sentään sulje!
Kirkosta eroaminen on nykyään kovin helppoa. Internetistä löytyvän lomakkeen täyttää muutamassa minuutissa ja sen voi lähettää eteenpäin saman tien. Joka päivä ratkaisun tekevät kymmenet ihmiset. Kuitenkin 82 prosenttia suomalaisista kuuluu yhä kirkkoon.
Kirkkoon ei kuuluta jumalanpalvelusten takia: sanankuulija istuu sunnuntaisin vain joka viidennellä kirkon penkkipaikalla. Tärkeimmät syyt siihen, miksi suomalainen kiltisti maksaa muutaman satasen kirkollisveroa vuodessa, ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kirkossa halutaan mennä naimisiin, lapselle halutaan papin antama kaste ja omalle arkulle papin sirottelema hiekkaristi.
Myös perinteet ja tapa pitävät ihmisiä kirkon jäseninä. Jos vahvoin motiivi on osallistua verorahoillaan vähäosaisten auttamiseen, tarjolla on tehokkaampiakin kanavia. Kirkollisveroista kun valtaosa kuluu palkkoihin ja kiinteistökuluihin -- siihen lämmittämiseenkin.
Säräisniemen kirkkokapinan ratkaisu on siirretty seuraavan pakkaskauden kynnykselle. Jos asia päätetään kirkkovaltuuston julkisessa kokouksessa, kuten yleisesti odotetaan, kuulijoita voi tulla paikalle selvästi enemmän kuin sunnuntain sanan kuuloon. Noista aktivisteista on syytä olla iloisia. Kyllä kansa liikahtaa, kun asia vain osuu tarpeeksi lähelle.
***
Marjastusta uhkaa paitsi hölmön lain vaatimus elintarvikehuoneistoista, myös mehiläiskato. Jos mehiläiset ja kimalaiset häviävät, jää maukas mustikkakin pölyttämättä eikä marjaa tule.