Suo­ma­lai­nen pik­ku­kau­pun­ki Es­pan­jan au­rin­gos­sa

Työikäiset ja perheelliset ovat löytäneet eläkeläisten paratiisin, Espanjan Aurinkorannikon. Sen suurimmasta suomalaiskeskittymästä, Fuengirolasta, löytyy suomeksi paremmat palvelut kuin pienimmistä kaupungeista Suomessa. Ja koko elämän kirjo.

Suurin suomalaisyhteisö on Fuengirolan kaupungissa, jossa on virallisesti kirjoilla 3 300 suomalaisasukasta.
Suurin suomalaisyhteisö on Fuengirolan kaupungissa, jossa on virallisesti kirjoilla 3 300 suomalaisasukasta.
Suurin suomalaisyhteisö on Fuengirolan kaupungissa, jossa on virallisesti kirjoilla 3 300 suomalaisasukasta.

"On hanget, korkeat nietokset", laulaa täysin rinnoin Fuengirolan Suomelaan kokoontunut joukko Aurinkorannikolla talvehtivia eläkeläisiä. Ulkona aurinko on laskemassa ja päivällä pärjäsi hyvin suomalaisen kesäpäivän vaatetuksella.

Niin salissa olevia ihmisiä kuin muitakin Espanjan Aurinkorannikolle rantautuneita suomalaisia yhdistää se, etteivät he kaipaa talvea. Miksi kärsiä kylmästä ja pimeästä, jos voi siirtää elämänsä Välimeren leppeään ilmastoon, jossa kuntoaankin on helpompi hoitaa.

Toimeliasta väkeä Aurinkorannikon eläkeläiset ovatkin. Täällä pelataan golfia, lentopalloa, tennistä, harrastetaan teatteria, kuorolaulua, espanjaa ja kirjallisuutta, tehdään tilkkutöitä, piirretään, maalataan ja valokuvataan, retkeillään vuoristossa, sauvakävellään ja jumpataan.

Eläkeläisten vanavedessä tulivat työikäiset tarjoamaan palveluja suomalaisyhteisölle. Ravintoloita, kiinteistönvälitystä, kampaamoja, hoitoja ja hierontaa, asianajoa, lääkäreitä, suomalaisia elintarvikkeita. Puhelimeesi soittava lehtikauppias saattaa tehdä kauppaa Espanjan auringossa.

Suurin suomalaiskeskittymä asuu Fuengirolassa. Los Bolichesin kaupunginosassa suomalaisyritykseen törmää joka kulmalla, uusimpina tulokkaina Marimekkoa ja suomalaista designia.

Työikäinen väestö loi tarpeen suomalaiselle koululle, joka perustettiin 17 vuotta sitten. Koulun myötä on vahvistunut uusi siirtolaisryhmä, Aurinkorannikolle vuorotteluvapaata viettämään tulevat perheelliset.

Muutaman vuoden Aurinkorannikolla on pystynyt opiskelemaan opintokerhoissa ja avoimessa yliopistossa.

Suomalaisyhteisöä palvelevat myös viisi lehteä ja paikallisradio. Täällä on suomeksi kaikkea ja vähän enemmänkin kuin pienessä suomalaisessa kaupungissa.



Seurakunta yhdistää

Joulun palmujen keskelle tuovat jouluvalot, joiden seassa Oulun tiernatähtiä tuskin huomaisi. Jouluvalot valaisevat kaupungin pääkatua parin kilometrin matkalla, ja oman valaistuksensa ovat saaneet myös useammat sivukadut ja jokainen vähänkin merkittävä aukio.

Timo Sainio, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtava pappi Espanjassa, on nauttinut ensimmäisen suomalaisen jouluateriansa 9. joulukuuta, ja tiedossa on vielä lukuisia. Kirkossa on meneillään kiireisin joulusesonki.

"Täällä pappi tuntee olevansa osa yhteisöä. Seurakunnan toimintaan osallistuu suuri joukko vapaaehtoisia, ihmiset tulevat helposti juttelemaan, ja myös jumalanpalveluksissa käy paljon väkeä", Sainio kertoo.

Pappi tuntee suomalaisten ilot ja surut. Yhteisö on kiinteä ja pitää huolta toinen toisistaan. "Suuri virhe on luulla, että täällä eletään kuin ainaisella rantalomalla. Kaiken kaikkiaan elämä on ihan tavallista arkea."

Auringossa on myös varjonsa. "On taloudellista hätää, ihmissuhdeongelmia, ongelmia päihteiden kanssa", Sainio luettelee.

Taloudellista hätää? Eikö Aurinkorannikko olekaan vakavaraisten paratiisi?

"Jotkut tulevat etsimään töitä löyhien lupausten tai mielikuvien perusteella. Vaikeuksia siitä yleensä seuraa. Osan suomalaisista eläkeläisistä kannattaa elää Espanjassa, koska täällä yli 65-vuotiaat saavat ilmaiset lääkäripalvelut ja lääkkeet. Osalla ei ole varaa muuttaa Suomeen, ja on joitakin vanhuksia, jotka eivät ole vuosiin käyneet edes ulkona omasta kodistaan", Sainio kertoo.



Musiikinopettaja Muhokselta

Valkoinen rakennus kulmatontilla Los Pacosin kaupunginosassa poikkeaa pienimuotoisuudessaan ja kodikkuudessaan keskiverto suomalaiskoulun muotista. Sisustuksessa on suosittu sinistä, valkoista ja Marimekkoa.

Aurinkorannikon suomalaisen koulun yksi erityispiirre on jatkuva vaihtuvuus ja se, että niin oppilaat kuin opettajatkin tulevat eri puolilta Suomea. Kun noin puolet koulun oppilaista tulee perheistä, jotka viettävät Aurinkorannikolla vuorotteluvapaata, koulun oppilaat vaihtuvat tiuhaan. Myös monet opettajat tulevat kouluun vuodeksi tai pariksi hankkimaan vaihtelua työhönsä.

"Vaihtuvuudessa on hyvät puolensa. Me saamme koko ajan uusia tuulia, kun eri puolilta Suomea tulevat opettajat tuovat tänne osaamisensa ja ideansa. Sekin vaikuttaa, että kun ihmiset tulevat tänne ikään kuin lomalle omasta arjestaan, he ovat vireitä ja innostuneita", sanoo koulun rehtori Juha Helvelahti.

Koulu on yksityinen suomalainen peruskoulu ja lukio, joka saa valtionapua Suomesta. Vanhemmille jää maksettavaksi peruskoulun ala-asteen koululaisesta 2 050 euroa lukuvuodessa, yläastelaisen lukuvuosi maksaa 2 120 euroa ja lukiolaisen 1 800 euroa.

"Pienet kellot soittavat, joulun aika on", kuuluu musiikkiluokasta, jossa Riitta Mustikka-Orava harjoittelee ekaluokkalaisten kanssa ohjelmanumeroa koulun joulujuhlaa varten. Illalla hänen harjoittamansa tiernapoikaryhmä esiintyy Fuengirolan kaupungintalolla tilaisuudessa, johon kaupungin eri koulut tuovat omaa jouluohjelmaansa.

Muhoksella vakituisesti asuva ja lehtorin virassa oleva musiikinopettaja Mustikka-Orava työskentelee jo kolmanteen otteeseen Fuengirolan koulussa.

Ensimmäisen kerran Mustikka-Orava tuli kaupunkiin viettämään vuorotteluvapaata vuonna 2000. Hän oli jäänyt vasta leskeksi, ja tuli yhdessä kahden poikansa sekä vanhempiensa kanssa keräämään voimia. Nyt hän on ensimmäistä kertaa reissussa itsekseen: 22- ja 19-vuotiaat pojat jäivät Suomeen.

"Olen varmaan sellainen kesäihminen. Kärsin Suomen pitkästä, pimeästä syksystä. Kun täällä on valoa, ei väsytä, vaikka töissä on kiirettäkin. Valo ja lämpö on minulle tärkeää. Nautin tästä ympäristöstä, erityisesti keväästä, kun on vihreää ja kukat kukkivat jo helmikuusta alkaen."

Vapaa-aikanaan Mustikka-Orava opiskelee espanjaa ja käy espanjalaisissa taidetapahtumissa, joista on Malagassa hyvä tarjonta.

Milloin Aurinkorannikolla on tylsää?

"Kun vettä sataa kaatamalla, joka paikka lainehtii, sähköt menee poikki ja kaikki pysähtyy. Jopa koulut voivat olla kiinni. Ärsyttää, että paikalliset eivät osaa elää sateen kanssa, eikä siihen varauduta."

Varjopuoliin kuuluu myös pitkäveteinen byrokratia Espanjassa, joka vaatii jonottamista, jonottamista ja jonottamista.



Kiire pois vuorotteluvapaalla

Kävelymatkan päässä koululta asuu vuorotteluvapaata viettävä Pasasen perhe, äiti Hanna, isä Sakari sekä Sanni, 16, Santeri, 14, Oskari, 11 ja Oona, 10.

Pasaset tulivat elokuun kuumuuteen, jolloin koulu alkoi. Marraskuulle asti lapset menivät shortseissa kouluun.

Sakari Pasanen on Kouvolassa sijaitsevan Tykkimäen vapaa-aikakeskuksen toimitusjohtaja ja Hanna Pasanen työskentelee maanmittauslaitoksella. Ajatus vuorotteluvapaan vietosta Välimeren rannalla syntyi viime talvena, kun lumi antoi odottaa itseään, eikä hiihtokeleistä ollut tietoakaan.

Sakari Pasanen käy tarvittaessa perheyrityksen kokouksissa Suomessa ja on työasioista tavoitettavissa, mutta muuten eletään mahdollisimman kiireettömästi.

"Päivää rytmittävät pienempien lasten kouluun viemiset ja hakemiset sekä kuljettaminen harrastuksiin ja kavereille", kertoo Hanna Pasanen.

Vanhemmat olivat yllättyneitä siitä, miten tarkkaan lapsia Espanjassa pidetään silmällä. Vaikka koulumatka olisi kuinka lyhyt, ala-asteikäiset saatellaan aina kouluun ja koulusta kotiin, eikä ole tapana, että lapset vierailisivat itsenäisesti kavereidensa luona. Kun lomalla ollaan, ei kuljettaminen kuitenkaan rasita.

"Ollaan kävelty paljon, pelattu tennistä, opiskeltu espanjaa. Minä olen lukenut kirjoja varmaan enemmän kuin kymmeneen vuoteen", Hanna Pasanen naurahtaa.



Kaupunginvaltuutettu pyöräilee

Fuengirolassa ei juurikaan näe pyöräilijöitä, mutta yrittäjä, kaupunginvaltuutettu Suvi Kauranen polkee sinnikkäästi autojen keskellä. Hänellä on missio: "Tämä kaupunki on vain kymmenen neliökilometrin kokoinen ja täällä asuu yli satatuhatta ihmistä. Kun välimatkat ovat niin lyhyet ja ilmasto tämä, haluan haastaa kaikki säästämään ympäristöä ja kulkemaan keskustassa pyörällä."

Suvi Kauranen on Aurinkorannikon suomalaisten ylpeys. Hän pääsi kaupunginvaltuustoon keskustaoikeistolaisen Partido Popularin listalta kevään 2007 kunnallisvaaleissa. Espanjassa kaupunginvaltuutetusta tulee vaalikauden ajaksi virkamies, jolle maksetaan työstään palkkaa. Suvi Kaurasen vastuualueena valtuustossa on ulkomaalaisasiat.

"Yritän huolehtia, että kaupungissa asuvat ulkomaalaiset viihtyisivät täällä, ja että tänne tultaisiin pysyvästi", Kauranen määrittelee tehtävänsä.

Kaurasen vastuulla ovat ulkomaalaiset, joita halutaan kaupunkiin ostamaan palveluja ja pitämään elinkeinoelämän rattaat liikkeellä. Köyhyyttä ja kurjuutta pakoon tuleville ulkomaalaisille on erikseen oma valtuutettunsa.

Suvi Kauranen asuu Fuengirolassa 17:ttä vuotta, eikä vaihtaisi pois päivääkään. Hän vakuuttaa, ettei sen terveellisempää vaihtoehtoa olekaan kuin asua Välimeren rannikolla. On oikeassa suhteessa pimeyttä ja valoa sekä toinen toistaan terveellisempää tuoretta hedelmää ja vihannesta.

Suvi Kauranen omistaa kolme yritystä, kiinteistövälitysfirman, ravintolan ja yrityksen, joka palvelee golfin pelaajia. Perhettäkään ei tarvitse ikävöidä, sillä myös kaksi hänen sisartaan perheineen sekä äiti asuvat nykyään Fuengirolassa. Suvin lapset Emma ja Eppu ovat espanjalaistuneet niin, että "ajattelevat espanjaksi". Tytär asuu Madridissa ja poika Malagassa.

Ilmaston lisäksi Kauranen ylistää andalusialaisten rentoa otetta elämään. "Tämä on manjana-kulttuurin ydinaluetta." Kauranen on tullut siihen tulokseen, että löysääminen tekee hyvää tiukkapipoisille suomalaisille. "Minä olen täällä oppiakseni elämään ihmisiksi."



Lapsille myönteinen kulttuuri

Yöllä on satanut, mutta aamu kirkastuu kuin kirkastuukin aurinkoiseksi. Karaistuneimmat, yleensä englantilaiset, kävelevät rantabulevardilla paitahihasillaan ja sandaaleissa. Iltapäivästä tulee sade.

Pekka ja Anna Sinervon kodin pitkällä pöydällä tortut, piparit ja muut joulun makeat herkut odottavat, ja pikkuväki kiertää pöytää malttamattomana. Kun Rauhanyhdistyksen lauluseurat seurakuntakodilla edelliseltä illalta peruuntuivat kirkon myyjäisten takia, Sinervot päättivät pitää pikkujoulut kotonaan.

Sinervoista on tullut maailmankansalaisia. Fuengirolaan he muuttivat vuonna 2005, mutta asuivat sitä ennen vuodesta 1998 Walesissa. Pekka Sinervolla on kaupungissa hammaslääkärin vastaanotto, mutta hänellä on potilaita yhä myös Walesissa sekä Suomessa Oulussa ja Pirkkalassa.

Lapsista Aura, 17, ja Joel, 15, ovat tällä hetkellä pienellä lomalla Walesissa, mutta koulua he käyvät Fuengirolan brittiläisessä koulussa, samoin pienemmät sisaret Meri, 13, ja Daniel, 7. Nuorimmainen Sylvia, 3, on vielä kotona.

Sinervon perhettä pitää ulkomailla tietynlainen avaruus. Heistä tuntuu, että Aurinkorannikolla suomalaisten kesken raja-aidat eri ryhmien välillä ovat matalammat. Erojen sijaan yhteiset piirteet suomalaisuudessa yhdistävät. Toisin kuin kotimaassa, suomalaiset juttelevat helposti toisilleen, ennestään tuntemattomille ihmisille.

Lapsiperheenä Aurinkorannikolla on sikäli helpompaa, että pääsee vähän vähemmällä pukemisella. Myös lapsimyönteinen kulttuuri lämmittää.

"Ja onhan se kauhean kiva, kun meitä uskovaisia on täällä", Anna Sinervo lisää.

Sinervot laskeskelevat, että Rauhanyhdistyksen piiriin kuuluu noin 50-80 henkeä lapset mukaan lukien. Luku vaihtelee paljon, sillä suurin osa on Aurinkorannikolla viettämässä vuorotteluvapaata tai muuten tilapäisesti töissä.

Pikku-Sylvia esiintyy pikkujoulujen Lucia-neitona. Lauletaan yhteislauluna "Maa on niin kaunis". On herkkujen aika.



Karaokea yhteisessä olohuoneessa

Pimeä, kolea ja märkä on Aurinkorannikon yö, mutta niin vain vetää väkeä karaoke-ilta Reflassa, joka on seudun vanhimpia suomalaisravintoloita.

Sotkamolainen Aulis "Aku" Liuski ja Tuusulasta kotoisin oleva Sirpa Varis tarttuvat tottuneesti mikkiin. Variksen suosikkeja ovat Carolan tunnetuksi tekemä Rakkauden jälkeen ja André, Syksyn sävel -voittajakappale vuodelta 1998.

Liuski tuli rakentamaan Aurinkorannikolle kahdeksan vuotta sitten. Pari viimeistä vuotta hän on ollut muuttolintuna. "Mukavampi näissä säissä on talvella rakentaa", hän perustelee.

Varis on asunut Fuengirolassa 10 vuotta ja sanoo kotiutuneensa täysin. "Yritin palata Suomeen viime kesänä, mutta ei se ollut enää minun maani."

Espanjassa pitävät myös aikuiset tyttäret, joilla on espanjalaiset miehet ja espanjalaiset ystävät. "Vasta kuulin heidän puhuvan keskenäänkin espanjaa, silloin kyllä sanoin, että nyt menee liian pitkälle", hän nauraa.

Varis työskentelee tarjoilijana ravintola Rosariossa. Takaisin Suomeen häntä houkutti parempi sosiaaliturva, kotimaassa työskentelemällä saisi paremman eläkkeen. Kolmessa kuukaudessa hän huomasi, ettei enää löydä paikkaansa. "En tiennyt, minne olisin edes asettunut asumaan."

Tarjoilijan palkka ei ole Espanjassa suuren suuri, mutta Varis arvelee tulevansa toimeen suurin piirtein samalla tavalla kuin tulisi Suomessakin. "Asuminen on täällä aika kallista, mutta muu eläminen vähän halvempaa kuin Suomessa, ja verotus on pienempi."

Hän naurahtaa, että suomalaisten Fuengirola on melkoinen Peyton Place: välillä toisten asioista ollaan paremmin perillä kuin juoruilun kohteena olevat itse omista asioistaan.

"Toisaalta ei täällä kukaan yksin jää. Kun meidän ravintolassa käy samat eläkeläiset päivästä toiseen, niin jos jota kuta ei pariin päivään näy, niin kyllä kannetaan huolta, että onko kaikki hyvin."

Viikkoturisti ei välttämättä nauti siitä, että ravintolasta löytyy ruokalista suomeksi, ja että suomalaisiin törmää joka kulmalla.

"Kun asuu täällä, hakeutuu mielellään suomalaisiin paikkoihin. On mukava puhua suomea, laulaa suomalaisia lauluja, syödä suomalaista ruokaa. Täällä ei ole tapana kutsua ihmisiä kylään, joten ravintolat ja kahvilat ovat niitä yhteisiä kokoontumispaikkoja", Sirpa Varis pohtii.

Uutta väkeä saapuu sateesta kaasulämmittimien ympärille. Laulut vaihtelevat 50-luvun klassikkotangoista 2000-luvun hitteihin. Sirpa Varis tarttuu vielä kerran mikkiin.