Suomalaiset bändit olivat vuonna 2005 kysyttyä tavaraa maailmalla. Kärjessä kukkoili Ville Valon johtama HIM, joka teki suomalaista musiikkihistoriaa, kun yhtyeen albumi Dark Light nousi Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 18. Hyvin olivat pullat uunissa myös The Rasmuksella, ja Children of Bodomillakin riitti kysyntää.
Suomen mainetta maailmalla nosti myös Nightwish, joka kohautti loppuvuodesta antamalla Helsingin loppuunmyydyn Areena-konsertin jälkeen solisti Tarja Turuselle potkut - ja vieläpä kirjeitse.
Välirikko näyttää lopulliselta, mutta Nightwishin pomomies Tuomas Holopainen on luvannut, että yhtyeen toiminta jatkuu ja uusi solisti on haussa. Tarja Turusella riittää vientiä myös klassisen laulun puolella, joten hänkin pysyy tiukasti musiikin parissa.
Eräs konkreettinen tunnustus suomalaiselle musiikille saadaan tammikuussa 2006, kun Suomi isännöi Midemin musiikkimessujen avajaisillan. Kotimaisen tunnustuksen sai korkealta taholta Negativen Jonne Aaron: ulkomaillakin kiinnostusta herättäneen orkesterin laulaja kävi juhlimassa Tarja Halosen emännöimissä bileissä itsenäisyyspäivänä.
Yllättäjä James Blunt
Apple-yhtiön kehittämä minikokoinen musiikkikirjasto iPod jatkoi voittokulkuaan, ja netistä ladattiin musiikkia enemmän kuin koskaan. Suomessakin iPod oli suosittu soitin, mutta esimerkiksi Britanniassa lähenneltiin jo uskonnollista hurmosta. Siellä jokainen musiikkilehti kirjoitti iPod-vinkkejään kaikissa numeroissaan. Aiheesta julkaistiin myös kirjoja ja lukuisia oppaita.
Vuoden maailmanlaajuinen megatapahtuma oli heinäkuinen Live 8. Kaksi vuosikymmentä sitten järjestetyn Live Aidin tapaan tähdet konsertoivat ympäri maailmaa, ja Lontoon päätapahtumaa voitiin seurata tv:stä reaaliajassa. Sir Bob Geldofin junailema tapahtuma houkutteli mukaan huipputähdet aina Madonnasta ja Coldplaysta lähtien, mutta historiallisin hetki koettiin, kun Pink Floyd kokosi rivinsä ensi kertaa vuosikymmeniin.
Coldplayn X&Y oli vuoden odotetuin albumi, ja menestys siitä tulikin. Myös levy-yhtiö EMI saattoi huokaista helpotuksesta. Kun albumin julkaisun kerrottiin loppuvuodesta 2004 siirtyvän kuukausikaupalla, yhtiön osakkeiden kurssi tipahti 16 prosentin verran.
Coldplaylle antoi kovaa vastusta laulaja-lauluntekijä James Blunt. Entisen sotilaan pehmeiden arvojen debyyttialbumia Back to Bedlam hankittiin pelkästään Britanniassa yli miljoonaan talouteen.
Myös Madonnalla riitti menestystä. Brittiläistyneen popartistin diskolevy Confessions on a Dance Floor meni listaykköseksi 29 maassa, ja Suomessakin äänitettä kaupattiin yli 30 000 kappaletta eli platinalevyyn oikeuttava määrä.
Supisuomalainen Yö puolestaan nappasi tuplaplatinaa albumistaan Kuolematon. Helmikuussa ilmestynyttä levyä myytiin yli 60 000 kappaletta. Tyttöduo PMMP taas saavutti toisella albumillaan niin ostavan yleisön kuin kriitikoiden suosion.
Verta ja hevosia!
Veteraanisarjassakin meni verrattain lujaa vuonna 2005. Brittiläinen poptaiteilija Kate Bush päätti 12 vuoden hiljaisuutensa julkaisemalla tupla-albumin Aerial. Suomalaiset muistivat Bushinsa, sillä levyä myytiin kultalevyn verran ja kakkossijallaan Bush sai Suomesta parhaan listasijoituksensa.
Bob Dylanilta julkaistiin vähän kaikenlaista materiaalia, mutta tärkeimmäksi nousi mestariohjaaja Martin Scorsesen Dylan-dokumentti No Direction Home. Bruce Springsteen otti stadioneilta askeleen kohti intiimimpää tulkintaa albumillaan Devils & Dust, ja vanha sotaratsu Paul McCartneykin julkaisi albumin.
Valtimonlaajentumasta selvinneen Neil Youngin Prairie Wind -pitkäsoittoa kehuttiin vuolaammin kuin mitään artistin tuotosta vuosikausiin, ja jotkut väittivät Rolling Stonesinkin tehneen tolkullisen levyn.
Kotimaan veteraaneista järkälemäisimmän teoksen julkaisi Hector, jonka singlekokoelma Hectobox ylsi peräti kuuden cd:n mittaan. Toisenlaiseen massiivisuuteen ylsi amerikkalainen Ryan Adams, joka julkaisi vuoden 2005 aikana peräti kolme albumia, joista yksi on tupla.
Kotimaassa Anssi Kelan levymyynti hiipui ennätysvuosista melko tavalla - mitä taas ei voi sanoa Kotiteollisuus-yhtyeen alkoholinkäytöstä. Ankarasti jyräävän kansansuosikin haastattelut olivat poikkeuksetta hyvin viinanhuuruisia ja viihdyttäviä muisteluksia.
Vuoden motto -palkinnon saakoon ristiriitaisia tunteita herättäneen metalliyhtye Teräsbetonin kitaristi Arto Järvinen seuraavalla nelikentällä: "Verta ja hevosia, metallia ja mahtia!"