Ruotsalaista kansanpuoluetta voi onnitella siitä, että se ehti avaamaan eduskuntakampanjansa puolueista ensimmäisenä ja vieläpä ilmeisen kovalla yrityksellä. Julistautuminen suomen kielellä "suomalaiseksi kansanpuolueeksi" on oivallus, jota voi verrata kokoomuksen Sauli Niinistön kampanjointiin työväen presidenttinä.
Tavanomaisten ajatuskuvioiden sorkkiminen on aina paikallaan. Suomalaisen kansanpuolueen nimellä esiintyviä vaalijulisteita on kuitenkin Pohjois-Suomesta eduskuntavaalien alla turha etsiä. RKP kun ei alueella ole ehdokkaita asettanut.
RKP:lle tosin on kyse myös olemassaolotaistelusta. Sen oma kannatuspohja on pieni ja vähenemään päin. Viime vaaleissa puolueelta katosi kolme edustajapaikkaa, eivätkä ne tule takaisin, ellei ääniä siirry entistä enemmän myös kielirajan yli.
Uudella puoluejohtajalla Stefan Wallinilla on se etu puolellaan, että hän pystyy nyt itse muokkaamaan omaa imagoaan. RKP:n ulkopuolella miestä kun ei käytännössä juuri tunneta, eikä hänestä siis myöskään ole vallitsevaa mielikuvaa.
Ennen ympäristöministeriksi siirtymistä vuodenvaihteessa Wallinilla on hyvää aikaa varhaiseen kampanjaan, ja tällä kertaa puolue on myös saanut tukijoidensa kukkarot auki. Rahallinen panostus on kaksinkertainen edellisvaaleihin nähden.
Yritys on siis kova ja jopa pakon sanelema. Eri asia on, miten puolue lopulta pystyy puhuttelemaan suomenkielisiä porvarillisia liberaaleja, joiden äänille on muitakin ottajia. Samalla omat peruskannattajat on pidettävä tyytyväisinä aktiivisella kielipolitiikalla, mutta se voi säikäyttää suomenkielisiä äänestäjiä.