Suo­ma­lai­nen Hanna Jau­hiai­nen halusi vas­tus­taa il­mas­ton läm­pe­ne­mis­tä – päätyi slo­va­kia­lai­seen van­ki­laan ja pai­kal­li­siin uu­ti­siin

Jauhiainen mielestä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa joskus on tarpeellista turvautua kansalaistottelemattomuuteen, jotta viesti saadaan perille.

Hanna Jauhiainen on aiemmin vastustanut muun muassa kahdesti öljynporausta Norjassa. Aktivistit vaativat hiilen polton lopettamista hiilikaivoksen tornissa Slovakiassa viime marraskuussa.
Hanna Jauhiainen on aiemmin vastustanut muun muassa kahdesti öljynporausta Norjassa.
Hanna Jauhiainen on aiemmin vastustanut muun muassa kahdesti öljynporausta Norjassa.
Kuva: Joel Maisalmi

Jauhiainen mielestä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa joskus on tarpeellista turvautua kansalaistottelemattomuuteen, jotta viesti saadaan perille. Hän ei kuitenkaan koskaan vahingoittaisi ketään tai kenenkään omaisuutta. Slovakian-reissulta hänelle jäivät mieleen muun muassa vankilan hyvät kasvisruoat ja mukava sellikaveri.

– Se, että meidät otettiin kiinni, ei ollut yllätys. Ajattelin, että niin voi käydä.

Sitä Greenpeacen aktivisti Hanna Jauhiainen ei kuitenkaan osannut odottaa, että hän joutuisi olemaan pidätettynä Slovakian Novákyssa kuusi päivää: ensin neljä vuorokautta poliisiaseman sellissä ja sen jälkeen kaksi päivää vankilassa.

28. marraskuuta vuonna 2018 kaksitoista Greenpeacen aktivistia eri puolilta Eurooppaa käveli slovakialaisen Horna Nitra -ruskohiilikaivoksen tuotantoalueelle. Joukossa oli Hanna Jauhiainen ja kaksi muuta suomalaista.

Aitoja ei tarvinnut ylitellä, sen kun käveli kaivostornille. He lähtivät kapuamaan hiilennostotorniin. Välillä ylöspäin pääsi portaita astelleen, mutta toisinaan piti edetä tikkaita pitkin.

Korkea paikka ei hirvittänyt Jauhiaista, koska hän on harrastanut paljon kiipeilyä ja oli kerran aiemminkin jo ollut mukana kiipeilyä vaatineessa mielenilmauksessa. Adrenaliini virtasi suonissa, eikä torniin nouseminen tuntunut rankalta. Pian joukko oli tornin huipulla, noin 70 metrissä.

He laskivat tornista roikkumaan ison banderollin, jossa vaadittiin hiilen polton lopettamista, ja ottivat joitakin valokuvia. Sen jälkeen oli aika palata alas ja kohdata mahdolliset seuraamukset.

– Alhaalla meitä oli vastassa noin parinkymmenen poliisin kunniakuja, Jauhiainen sanoo.

"Kaikki keinot on käytettävä"

Jauhiainen kertoo lähteneensä osoittamaan mieltään, koska hänen mielestään hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden polttaminen on lopetettava, jos ilmastonmuutosta halutaan oikeasti torjua. Ja näillä toimilla on kiire.

Ensisijaisesti maapalloa uhkaava ongelma tulisi ratkaista poliittisin keinoin ja perinteisellä vaikuttamisella, mutta joissain tapauksissa Jauhiainen on valmis turvautumaan myös suoraan toimintaan – kansalaistottelemattomuuteen.

– Minun mielestäni tässä tilanteessa meidän pitää käyttää kaikkia keinoja, mitä meillä on. Halusimme viedä viestin sinne, missä hiilenkäyttö konkreettisesti tapahtuu ja samalla kertoa viesti näkyvällä paikalla.

Aktivistit vaativat hiilen polton lopettamista hiilikaivoksen tornissa Slovakiassa viime marraskuussa.
Aktivistit vaativat hiilen polton lopettamista hiilikaivoksen tornissa Slovakiassa viime marraskuussa.

Mielenilmauksella ei ollut tarkoitus vastustaa ainoastaan Horna Nitran kaivosta, vaan näyttää, että keskellä Eurooppaa kaivetaan ja poltetaan yhä ruskohiiltä energiaksi. Samalla viikolla Puolan Katowicessa oli alkamassa YK:n ilmastokokous, joten ajankohta oli otollinen vaikuttamistyölle.

Näkyvyyttä 12 aktivistien tempaus saikin – ja sitä lisäsi entisestään, kun ryhmä kuljetettiin Trencínin poliisiasemalle.

Kapea selli, jonka ikkunasta ei näkynyt ulos

Poliisiasemalla aktivistit laitettiin selleihin. Välillä heitä kuulusteltiin, välillä he saivat olla yhdessä, epätietoisuus oli suuri ja asioita tapahtui outoihin aikoihin. Pääosin Jauhiainen oli kuitenkin yksin sellissään.

Selli oli pieni. Jauhiainen näyttää, kuinka hän yletti kädet levittämällä koskettamaan sen seiniä. Pituutta huoneella oli vähän enemmän kuin sängyllä. Kalustuksena sellissä oli sänky, pöytä, tuoli, vessanpönttö ja hana. Vessanpönttöä ja hanan käyttämistä varten piti pyytää vartija niitä käyttämään. Pöydällä oli lehti, mutta se oli slovakiaksi.

– Ikkuna oli pieni ja peitetty, eikä siitä nähnyt oikein ulos. Pienestä raosta katsomalla pystyin arvaamaan, onko yö vai päivä, hän muistelee.

Aika kului sellissä Jauhiaisella pitkälti nukkuen, ajatellen, lauleskellen ja kyykkyjä tehden.

Aktivisteja syytettiin “yleisesti hyödyllisen laitoksen toiminnan uhkaamisesta”. Pahimmillaan teosta olisi voinut seurata viisi vuotta vankeutta. Jauhiainen kertoo, ettei hän juurikaan pelännyt.

– Minulla oli aika kova luottamus siihen, että en ole tehnyt mitään väärää. En ollut vahingoittanut ketään, joten tästä ei kuuluisi tulla kovinkaan vakavia seuraamuksia.

Aktivistia auttoi sellissä istuessaan myös tieto siitä, että heitä tuetaan. Useassa Slovakian kaupungissa järjestettiin mielenosoituksia, joissa vaadittiin aktivistien vapauttamista. Myös oikeustalon edustalle kerääntyi ihmisiä osoittamaan tukeaan pidätetyille aktivisteille, kun tuomari oli tekemässä päätöstä, jatketaanko pidätettyjen tutkintavankeutta.

Jauhiainen muistelee hieman liikuttuneena, kuinka hän näki ja kuuli oikeustalon ikkunasta heitä tukeneet ihmiset ja heidän kannustuksensa.

– Sieltä näki, että ihmiset ovat meidän puolellamme ja jakavat tunteen, ettemme ole tehneet mitään väärää. Se oli todella vaikuttavaa!

"Olimme vankilassa kuin kesäleirillä"

Vaikka Jauhiainen pääosin luotti siihen, että asia järjestyvät, iski häneen yhtenä yönä pelko. Seuraavana päivänä tuomarin oli määrä päättää, jatketaanko neljä vuorokautta pidätettyinä olleiden aktivistien tutkintavankeutta.

– Silloin mietin, että mitä jos joudun huomenna pitkäksi ajaksi vankilaan, enkä voi käydä kotona moikkaamassa läheisiä, järjestelemässä asioita ja siivoamassa huonetta, naurahtaa Jauhiainen.

Se tuntui hänestä täysin absurdilta ajatukselta, mutta samaan aikaan myös pelottavalta.

Tuomari päätti jatkaa tutkintavankeutta, ja 12 aktivistia siirrettiin Ilavan kaupungin vankilaan.

– Kun astuin vankilan käytävälle, katsoin, että wau tämä näyttää ihan vankilalta. Se ei tuntunut kohtaukselta omasta elämästäni vaan jostain vankilasarjasta.

Ennen vankilan käytävälle pääsemistä Jauhiainen oli ehtinyt jo kirjautua sisään, pukea päälleen vankilan tummansiniset collegehousut ja vaaleansinisen kauluspaidan, jättää omat tavaransa säilytykseen ja kahmaista syliinsä "säkillisen vankilakamoja".

Jauhiainen kertoo pelänneensä, että hän joutuu vieraiden ihmisten kanssa samaan selliin, mutta onnekseen hän sai neljän hengen selliin seurakseen vain yhden vieraan.

Tämäkin paikallinen osoittautui mukavaksi ja avuliaaksi. Jauhiainen muistelee hymy huulilla, kuinka vanki naureskeli heille, että he eivät näyttäneet siltä, että kuuluisivat vankilaan.

– Hänen mielestään näytimme ennemmin siltä kuin olisimme kesäleirillä, kun katselimme vankilan vaatteita ja mietimme sänkyjakoa.

Poliitikot puuttuivat peliin

Vankila oli Jauhiaisen mukaan karu mutta kohtalaisen viihtyisä paikka. Herätys oli puoli kuudelta, jonka jälkeen syötiin aamiainen. Päivällä oli tunti liikuntaa betoniseinäisessä tilassa, jonka katto oli avoin mutta kalterein ja piikkilangoin varustettu. Pääosin aika kului kuitenkin sellissä.

Aktivisteja kohdeltiin vankilassa hyvin ja erityisesti vankilan ruoat ovat jääneet Jauhiaisen mieleen. Tarjolla oli hyvää kasvisruokaa.

Varsinaiseen vankilan arkeen ympäristöaktivistit eivät ehtineet tottua, koska jo vajaan kahden päivän vankilassa istumisen jälkeen heidät vapautettiin. Yleinen syyttäjä oli päättänyt, ettei heillä ole perusteita pitää mielenosoittajia tutkintavankeudessa.

Asiaa auttoi myös tapauksen saama valtava julkisuus: paikallisissa televisiouutisissa tapausta käytiin läpi monena iltana. Myös Slovakian pääministeri Peter Pellegrini ja presidentti Andrej Kiska kyseenalaistivat aktivistien vankilassa istuttamisen.

Vankilasta vapautuminen oli riemukas, mutta samalla myös hämmentävä kokemus.

– Tuntui epätodelliselta, että ensin on tilanteessa, jossa vapautta on rajoitettu tosi voimakkaasti ja sitten ovi avataan ja voi olla taas vapaa.

"Laki ei ole sama kuin moraali"

Poliisi jatkoi vielä aktivistien vapauttamisen jälkeen tapauksen tutkimista, mutta tänä keväänä Slovakiasta tuli tieto, etteivät he olleet syyllistyneet rikokseen. Vaikka vankilakokemukset naurattavat välillä Jauhiaista, hän ei suhtautunut asiaan kepeästi. Hän pohtii useaan otteeseen vapauden merkitystä ja sitä, miltä sen menettäminen tuntui.

Greenpeacea on joskus kritisoitu siitä, että se toteuttaa välillä provosoivia tempauksia ja että se turvautuu aika ajoin myös kansalaistottelemattomuuteen. Jauhiainen kertoo olevansa yleisesti hyvin lainkuuliainen ihminen, eikä missään tapauksessa vahingoittaisi ketään tai rikkoisi kenenkään omaisuutta. Joissain tilanteissa kansalaistottelemattomuus ja siitä seuraama lain rikkominen on kuitenkin perusteltua.

– Laki ei ole kuitenkaan sama kuin moraali, hän muistuttaa.

Mielenilmauksen jälkeen Slovakiassa ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on ottanut askeleita eteenpäin. Maa on päättänyt esimerkiksi lopettaa hiilen käytön sähkön tuotannossa, ja sillä on edistykselliset ilmastotavoitteet.

Jauhiaisen mukaan edistyksestä on kiittäminen ympäristöliikkeen pitkäjänteistä työtä, mutta myös aktivistien mielenilmaus toi asian paremmin esille.

– Edistys ei ole tapahtunut siksi, että minä kiipesin kaivostorniin, mutta meidän toimintamme on osa keskustelua ja ilmastoliikettä.

Jauhiainen toivoisi, että poliittiset päättäjät ottaisivat enemmän vastuusta ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä, vaikka myös yritysten ja kansalaisten tulee kantaa oma kortensa kekoon yhteisessä taistelussa. Uuden hallituksen ilmastotavoitteet ovat hänen mielestään kunnianhimoisia, mutta tavoitteet pitäisi myös toteuttaa.

– Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet on pakko tehdä jossain vaiheessa. Se on sitä helpompi, mitä aiemmin toimiin ryhdytään.

Hanna Jauhiainen

Tehnyt vapaaehtoistöitä ja töitä useassa ympäristöjärjestössä Suomessa ja Venäjällä.

Valmistunut Helsingin yliopistosta pääaineenaan ympäristöbiologia.

Vastustanut kahdesti Norjan arktista öljynporausta kajakilla.

Harrastaa retkeilyä, kiipeilyä, parkouria, melontaa ja lukemista.

Suosikkikirjat Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär ja Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.

Greenpeace-järjestö

Kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1971.

Järjestön toiminta sai alkunsa, kun joukko aktivisteja hankki troolarin, jonka tarkoituksena oli estää ydinräjäytys Amtchitkan saarella Alaskassa.

Vaikuttaa ympäristöasioiden puolesta tutkimus- ja vaikuttamistyöllä sekä rauhanomaisella kansalaistottelemattomuudella.

Suomessa järjestö on toiminut vuodesta 1989 lähtien.

Slovakian Horna Nitran -hiilikaivoksella mieltä oli osoittamassa aktivisteja Suomesta, Slovakiasta, Tšekistä ja Belgiasta.

Suomalaisaktivistit olivat ilmastotutkija Rosa Gierens, Hanna Jauhiainen ja Ina Kauranen.