Sirkustaiteilija Maksim Komaro valittelee kuumetta ja keuhkoputkentulehdusta Villetten puistossa Pariisissa. Vieressä tanssija-akrobaatti Sanna Silvennoinen niiskuttaa: allergia on iskenyt. Vielä parikymmentä minuuttia sitten artistit olivat kuitenkin täydessä työn touhussa, milloin katonrajassa köydestä roikkuen, milloin lattialla kiemurrellen, jonglööraten ja eleetöntä huumoria viljellen.
- Siinä mielessä sirkustaiteilijan työ on rankkaa, että tällä alalla ei voi sairauslomaa hakea. Jos en mene lavalle, esitystä ei ole. Sirkuksessa ei voi korvata yhtä ihmistä päivän varoitusajalla. Sirkustaiteilija saa rahansa siitä ajasta, minkä viettää lavalla. Se on työajasta alle kymmenen prosenttia. Koko elämä on oikeastaan työtä, mutta palkka tulee aika pienestä osasta. Ei tätä kannata muusta kuin intohimosta tehdä, Komaro hymähtää.
Hän perusti Circo Aereo -ryhmän vuonna 1996 yhdessä Jani Nuutisen kanssa. Suomen ensimmäinen niin sanottua uutta sirkusta edustava ryhmä on saavuttanut kymmenessä vuodessa erään sirkusryhmien unelmista: päästä esiintymään Villetten Espace Chapiteaux -telttaan, joka on Euroopan ainoa varsinainen nykysirkukseen profiloitunut esitysfoorumi.
Espresso ja suomalainen huumori
Suomessa viime vuonna ensi-iltansa saanut Espresso on Circo Aereon ja ranskalaisen Les Objets Volants -jonglöörausryhmän yhteistyön tulos, genrejä sekoittava esitys, joka sukeltaa sirkuksen historiaan. Musiikki vaihtelee barokista nykyelektroon, temput akrobatiasta kabareehen.
Ranskalaiset ovat nimenneet esiintyjien vähäeleisen komiikan "suomalaiseksi huumoriksi". Ilmeet ovat vakavat, jutut vitsikkäät. Lavalla nähdään Sanna Silvennoisen ja Maksim Komaron lisäksi ranskalainen Denis Paumier ja puolalais-saksalainen Antoni Klemm.
Kuukauteen mahtuu parisenkymmentä esitystä, ja yöpaikkana toimii sirkusteltan takana oleva asuntovaunu. Vaikka sirkus mielletään usein lasten jutuksi, tekijät korostavat, että esitys on suunnattu isommille.
- Toivomme yleisöön aikuisia, joilla on sirkuksesta ja kulttuurista oma tausta, jota vastaan he voivat peilata esitystä. Lapsilta tämä kokemus puuttuu, Komaro sanoo.
Ranskassa sirkus osa kulttuuria
"Nakkinen!", Sanna Silvennoinen kutsuu. Nimeä tottelee Jani Nuutinen, Circo Aereon toinen perustaja, joka on vastuussa esityksen lavastuksesta ja taiteellisesta konsultoinnista. Arvostetusta ranskalaisesta "sirkuksen korkeakoulusta" CNACista valmistunut Nuutinen on asunut Ranskassa vuodesta 1999 lähtien.
- Ranskassa sirkus on hyväksytty osaksi kulttuuria siinä missä tanssi ja teatterikin. Myös uusi sirkus on täältä lähtöisin. Täällä on paljon sirkuskouluja, kun taas Suomessa ei saa vielä sirkustaiteilijan koulutusta ollenkaan, hän kertoo.
Sanna Silvennoinen ja Maksin Komaro asuvat Suomessa, mutta Sanna on opiskellut tanssijaksi Hollannissa.
Tekijät ovat tyytyväisiä vastaanotosta Pariisissa. Villettessä luotujen kontaktien ansiosta Espressolle on tulossa kiertueita jatkossakin. Myös lehtiarvostelut ovat olleet positiivisia - esimerkiksi Le Monde -lehti kehuu 9. huhtikuuta julkaistussa artikkelissaan esitystä harvinaiseksi.
- Spektaakkelin näennäinen vaatimattomuus on käänteisesti verrannollinen sen neljän tulkitsijan ja ohjauksen herkkyyteen, artikkelissa ylistetään.
Suomessa Circo Aereon uuteen tuotantoon pääsee tutustumaan toukokuussa, kun Maksim Komaron ohjaama Fur! saa ensi-iltansa Ateneum-salissa 3. toukokuuta. Nykysirkusta ja fyysistä ilmaisua yhdistävä teos tuo lavalle esiintyjiä Suomesta, Ruotsista ja Japanista.