Kun Jaakko, agrologi Jaakko Ponkala viskasi jääkylmän kiven Oulujokeen torstai-iltana, Turkansaareen kerääntynyt yleisöjoukko juhlisti tapahtunutta pula-ajan tapaan kupillisella korvikekahvia. Joku vänkäsi, ettei paahdetusta ohrasta ja herneistä valmistettu korvike juuri kahville maistunut. Oliko niin, että suola joka antaa korvikkeeseen sitä tiettyä makua oli keittäjältä unohtunut lisätä. Niin tai näin suomalaiset joivat sikurista ja muista luonnonantimista jauhettua ja paahdettua korviketta litrakaupalla vuosina 1939-54.
Pula-ajan teemaillan luennoitsija Turkansaaren museonhoitaja Anneli Syrjänen tiesi kertoa pula-ajan ruuan valmistuksesta enemmänkin. Suomalaisten kekseliäisyydelle ei pula-aikana löytynyt rajoja. Mitä ei rahalla saanut tai kortilla annettu, se valmistettiin itse luonnonantimista. "Kaikki, mikä pellolla, kasvimaalla tai metsässä kasvoi käytettiin hyödyksi. Ihminen palasi takaisin omavaraistalouteen. Esimerkiksi tupakan korvikkeena käytettiin jauhettuja ja kuivattuja mansikan- ja omenanlehtiä. "
Hannu Lassila ja Leena Jaakkola olivat tulleet Turkansaareen varta vasten korviketta ja muita pula-ajan eväitä maistelemaan. Omakohtaisia kokemuksia pula-ajasta Lassilalla saatikka Jaakkolalla ei ollut kertoa.
"Tämäpä on hyvää. Keiton seassa on selviä lihakimpaleita. Ei uskoisi pula-ajan keitoksi. On niin rasvaista ja maukasta", kehuu Hannu Lassila pula-ajan reseptillä valmistettua palviluukeittoa.
Korvikekahvin maku ei saanut Hannu Lassilalta tai Leena Jaakkolalta moitteita, mutta ei ylistystäkään. "Maku on sama, kuin olisi keittänyt kahvin vanhoista höppeistä. Enemmän korvikekahvi muistuttaa teen makua", Leena Jaakkola arvioi juomaa.
Suomessa ja Oulujoki-varressa kärsittiin ruuan puutteesta myös 1600-luvun lopussa. Oulujokiseuran puheenjohtaja Erkki Suvanto kertoi teatteri Neliapilan lauluryhmän sota-ajasta kertovan laulukimaran lomassa koskettavan tarinan 1600-luvun lopulta.
Silloinen Koskelan talon isäntä kielsi pojaltaan Heikiltä pitkän työpäivän jälkeen nauttimasta olkileivän painikkeeksi kannullisen maitoa. Syy oli selvä. Tuvassa jossain hämärässä kyykötti kuusi nälkäistä ja huutavaa suuta. Loppujen lopuksi tappelu maidosta eteni niin pitkälle, että isäntä ja poika selvittivät myöhemmin välejään oikeuden edessä.
Onneksi perheen emäntä oli sitä mieltä, että pitkän työpäivän jälkeen poika oli oikeutettu kannulliseen maitoa. Oikeus oli emännän puolella ja katsoi työmiehen maitonsa ansainneen.
