Oulu
Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelman rajut ojitustavoitteet ovat ympäristöviranomaisten mielestä vakava uhka maakunnan jo muutenkin kuormitetuille vesistöille. Ohjelma tavoittelee jopa 25 000 hehtaarin kunnostusojituksia vuosittain. Määrä vastaa viidennestä koko maan ojituksista
Uhka kohdistuu muun muassa Kiiminkijokeen, jonka vesistöalueella on tehty ja tehdään vastakin mittavia ojituksia. Kiiminkijoki on mukana useissa kansainvälisissä suojeluohjelmissa. Lisäksi se lukeutuu paulautettaviin luonnonlohijokiin.
Biologi Pekka Hynninen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta patistaakin ojittajia nykyistä tehokkaampiin vesiensuojeluratkaisuihin.
Valtakunnallisessa vesiensuojelun tavoiteohjelmassa metsätalouden fosfori- ja typpikuormituksen edellytetään vähintään puolittuvan vuoden 1993 tasosta vuoteen 2005 mennessä.
Tavoitteen saavuttaminen on metsätaloudelle ylivoimainen tehtävä. Jo kuormituksen säilyttäminen nykytasolla on sille todellinen haaste.
Valtio tukee
Valtio tukee Pohjois-Pohjanmaan yksityismaiden kunnostusojituksia noin 1,3 miljoonalla eurolla vuodessa. Maanomistajien oma osuus on miljoonan euron luokkaa. Maakunnan ojitusmäärä on noin viidennes koko maan ojituksista.
Viranomaispäällikkö Heikki Vähätalo Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksesta myöntää ojituksiin liittyvän riskin. Hänen mielestään toiminta on kuitenkin niin hyvin valvottua ja säänneltyä, että mihinkään ylilyönteihin ei ole mahdollisuuksia - eikä varaa.
"Yksityismaiden kunnostusojitusten rahoituspäätökset tehdään tiukkojen ehtojen perusteella. Metsäkeskukset ovat lisäksi sitoutuneet noudattamaan asetettuja vesiensuojelutavoitteita", Vähätalo sanoo.
Iso savotta
Vähintään 20 vuotta vielä jatkuva ojitussavotta on jatkoa 1960- ja 1970-luvuilla toteutetulle uudisojitukselle. Tuolloin ojia vedeltiin maakunnan soille ja suometsiin liki miljoonan hehtaarin verran.
Jälkikäteen tätä mittavaa ojitusurakkaa on arvosteltu jopa hyvinkin rajusti. Joidenkin tutkijoiden mielestä rahaa haaskattiin surutta sellaisiinkin kohteisiin, joissa metsän kasvu on sula mahdottomuus.
Vähätalo torjuu arvostelun vaikka myöntääkin osan ojituksista menneen harakoille.
"Metsien inventointitietojen perusteella korkeintaan kymmenen prosenttia ojituksista ei ole tuottanut toivottua tulosta", hän sanoo.
Ensi syksynä kasvutuloksista on luvassa uutta tietoa.
Kunnostusojituksella tarkoitetaan vanhojen umpeen kasvaneiden metsäojien perkausta ja lisäojien kaivamista. Tavoitteena on saada vauhtia metsän kasvuun. Valtaosa kunnostuksista tehdään yksityismailla. Pohjois-Pohjanmaalla määrä on 20 000 hehtaaria vuodessa. Uudistusojituksia ei enää juurikaan tehdä.
Rasittaa vesistöjä
Kunnostusojitukset rasittavat vesistöjä siinä missä uudisojatkin. Biologi Pekka Hynnisen mielestä niiden kuormitus voi olla jopa suurempaa.
"Kun ojia perataan mennään usein kivennäismaahan saakka, ja se lisää eroosiota", hän sanoo.
Metsien lannoitus kasvattaa vesistöjen kuormitusriskiä. Pohjois-Pohjanmaalla kunnostusojitusten yhteydessä tehtävää lannoitusta on tarkoitus lisätä. Tällä hetkellä ojitusalueita lannoitetaan tuhannen hehtaarin verran vuodessa.
Hynnisen mielestä ojitusten vesiensuojelua voitaisiin tehostaa parhaiten pintavalutuskenttiä lisäämällä.
"Metsähallitus käyttää niitä omissa ojituksissaan lähes sataprosenttisesti Pohjois-Pohjanmaalla, ja tulokset ovat hyviä. Yksityismaillakin niiden käytön soisi lisääntyvän", Hynninen sanoo.
Luvat uusiksi
Syksyyn mennessä työnsä valmiiksi saava ympäristösuojelulakitoimikunta pohtii parhaillaan, minkälaisia muutoksia EU:n vesipuitedirektiivi mahdollisesti edellyttää metsätalouden vesiensuojeluhallintoon.
Tällä hetkellä se perustuu varsin pitkälle vapaaehtoisuuteen. Esimerkiksi ojituksiin vaaditaan vesilain mukainen lupa vain jos vesistön pilaantumisen uhka on ilmeinen.
Turvesoilla järjestys on tykkänään toinen. Tuottajat joutuvat hakemaan ympäristöluvan jopa vanhoille, jo ojitetuille turvesoille.
"Ympäristönsuojelulain mukaan metsäkeskukselle kuuluu metsäojituksissa niin sanottu selvilläolovelvoitus, eli sen tulee itse arvioida luvan tarve", Hynninen sanoo.
Hän pitää mahdollisena, että tulevaisuudessa jonkinlaista lupamenettelyä edellytetään ainakin vesien suojelun kannalta kriittisimmillä alueilla.
Pohjois-Pohjanmaalla paikallinen metsäkeskus ilmoittaa ympäristökeskukselle kaikki yksityismaiden ojitushankkeet, joihin myönnetään valtion avustusta.
Samaa vapaaehtoista ilmoitusmenettelyä toteuttaa myös metsähallitus.
Kuntien ympäristöviranomaiset saavat myös tiedot ojitussuunnitelmista.
Ympäristökeskus antaa tarvittaessa lausuntoja suunnitelluista ojitushankkeista. Siikajoen uusjakoalueen runsaan tuhannen hehtaarin yhtenäiselle ojitusalueelle se on edellyttänyt myös ympäristölupaa.