Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen nälkä metsänsuojelussa näyttää olevan pohjaton. Pian sen jälkeen, kun metsähallitus ja WWF Suomi pääsivät yhteisymmärrykseen Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluasteesta, ympäristönsuojelujärjestöt iskivät jälleen. Vaikka Metsä-Lapin alueella on metsistä suojeltu lakisääteisesti yli 40 prosenttia, tämäkään ei järjestöille näytä riittävän. Niiden mielestä valtion metsää olisi suojeltava vielä yhteensä yli 100 000 hehtaaria Kittilässä, Sodankylässä, Savukoskella ja Sallassa.
Luonnonsuojelujärjestöt melskaavat tavalla, jossa niille ei riitä pikkusormi, ei käsi vaan ne haluavat ottaa toisenkin käden. Niin hyvä ja tarpeellinen asia kuin luonnonsuojelu kohtuullisesti toteutettuna onkin, nyt kuitenkin leikitään turhan suurilla panoksilla.
Jos näille järjestöille annetaan periksi, ne pahimmillaan kaatavat vielä Stora Enson Kemijärven sellutehtaan puupulaan seurauksista välittämättä ja minkäänlaista vastuuta ottamatta. Se olisi koko Itä-Lapille kova isku, josta olisi lähes mahdoton toipua. Siihen verrattuna Kemijärven junayhteyden lakkauttaminenkin, vaikka se on suuri asia, olisi kuitenkin pieni asia.
Kemijärven sellutehdas on ollut neljäkymmentävuotisen toimintansa aikana vankka kivijalka seutukunnan elinkeinoelämässä. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen viime syksynä julkaistun selvityksen mukaan ilman sellutehdasta kokonaistuotanto olisi Itä-Lapissa kolmanneksen nykyistä alhaisempi ja työttömyysaste kipuaisi peräti 45 prosenttiin. Tehtaan vaikutukset ulottuvat puunhankinnassa aina Ylä-Lappiin asti. Eri seutukuntien aluetalouksien kokonaistuotannosta on 01-1,6 prosenttia on Kemijärven tehtaan varassa. 250 henkilöä työllistävän sellutehtaan aluetaloudelliset vaikutukset ovat todella suuret. Sen merkitys on paikkakunnalla on entisestään korostunut Salcompin Kiinaan lähdön jälkeen.
Mitä hakkuiden supistumisesta saattaa seurata, siitä antoi varoituksen Stora-Enson toimitusjohtaja Jukka Härmälä. Viesti oli selvä: metsien lisäsuojelu Lapissa on Kemijärven tehtaalle todellinen uhka, koska se tarvitsee paikallista puuta. Syvää murrosvaihetta elävän metsäteollisuuden edustajan mukaanhan uusinvestointeja ei enää tehdä pohjoiseen, vaan yhtiö tähyilee Etelä-Amerikkaan, Venäjälle ja Aasiaan.
On tietenkin selvää, että jos metsäteollisuus päättää vähentää pohjoisesta, sitä ei pidätä mikään. Talouden kovien lakien seuraukset ovat armottomat ja ne on nähty moneen kertaan. Jos ja kun niihin annetaan vielä lisävauhtia, supistus tai tehtaan lakkauttaminen saattaa olla edessämme nopeammin kuin arvaammekaan. Mutta miten siinä mylläkässä käy ihmisille, aluetaloudelle, Kemijärvelle ja Lapille? Se onkin sitten eri juttu ja siitähän luonnonsuojelijat eivät välitä.
Missä oli rovaniemeläinen nuoriso koulujen päättäjäjäispäivän iltana? Onko raittiusvalistus purrut, viinan käyttö vähentynyt vai siirtynyt kotibileisiin?