Ennemmin tai myöhemmin suojelupoliisin on, tutkintojen tuloksesta riippumatta, pystyttävä julkisuudessa perustelemaan toimintaansa Alpo Rusin tapauksessa.
Suojelupoliisi on tottunut toimimaan poissa julkisuudesta, ja tiedotusvälineet ovat puolestaan antaneet sille yleensä kohtuullisen työrauhan. Kyseessä on instituutio, jonka työn erikoinen luonne on laajasti ymmärretty, eikä Suposta toisaalta ole tullut ilmi erityistä kritiikin aihetta. Sen ei ole nähty toimivan valtiona valtiossa, vaan hoitavan sille säädetyt tehtävät ja tyytyvän siihen.
Nyt suojelupoliisi on kuitenkin joutunut tulikokeeseen, jonka lopputulos voi vaikuttaa sen asemaan yhteiskunnassa. Jos Supo pystyy tutkimuksissaan uskottavasti osoittamaan professori Alpo Rusin syyllistyneen vakoiluun, sen arvostus saattaa lopulta jopa nousta. Jos taas Supo vetää vesiperän, se joutuu todennäköisesti kovan kritiikin kohteeksi, ja kysymys sen valvonnasta nousee esiin aivan uudella painolla. Jo nyt voi kysyä, onko Rusia koskeva tutkinta venähtänyt kohtuuttomasti.
Kesken tutkimusten ei ole edellytyksiä arvioida, kumpi lopputulos on todennäköisempi. Professori Olli Rehnin esittämä kritiikki suojelupoliisin toimintaa vastaan vaikuttaa hyvin perustellulta. Se on kuitenkin vain yhden osapuolen edustajan näkemys. Suojelupoliisin omaa selitystä ei ole kuultu, ja tuskin kuullaankaan ennen esitutkinnan valmistumista.
Tutkimuksillaan Supo on kiistatta vaikuttanut poliittisten tapahtumien kulkuun: vaikka mitään näyttöä Rusia kohtaan ei lopulta löytyisi, tämän ehdokkuus eduskuntavaaleissa on estynyt. Myös jo pelkkä presidentin entiseen neuvonantajaan kohdistuva vakoiluepäily on ennenkuulumaton tapaus Suomessa.
Epäilyt Alpo Rusia kohtaan ovat nähtävästi lähteneet liikkeelle ilmiannon perusteella, ja Supolla on velvollisuus tutkia tämänkaltaisten vihjeiden mahdollinen todenperäisyys. Pitkittyessään asia on kuitenkin mutkistunut, ja jupakka on paisunut pullataikinan tavoin. Kohua ei mitenkään lievennä se, että Supon kassakaapissa tiedetään olevan asiakirjoja, joihin ei aiota koskea ja jotka sisältävät DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin mahdollisten yhdyshenkilöiden nimiä.
Vaalien läheisyys tuo tähän kaikkeen vielä omat mausteensa. Mahdollisia nimiä ja motivaatioita koskeva huhumylly pyörii hurjana, ja tuskin aivan heti laantuu.
Jos kansalaisten usko Supon puolueettomuuteen horjuu, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Tässä vaiheessa suojelupoliisi väistämättä häviää julkisuuspelissä, koska se ei voi tulla julkisuuteen kesken tutkimusten perustelemaan toimiaan.
Ratkaiseva kynnys on valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken päätös siitä, johtaako juttu syytteisiin vai ei. Viimeistään tuolloin suojelupoliisin on viisasta tulla ulos kuorestaan ja vastattava kritiikkiin. Vaikka avoimuus vakoiluepäilyissä ei kuulu Supon perinteisiin eikä sen toiminnan perusluonteeseen, tässä tapauksessa suomalaisen yhteiskunnan tila vaatii sitä.
Vihreiden kansanedustajaehdokas, europarlamentaarikko Heidi Hautala ehdotti maanantaina, että kansalaisyhteiskunta perustaisi Rehnin ehdottaman "viisaiden komitean" Stasi-listoja selvittämään, koska valtiovalta tuskin ajatukseen tarttuu. Ajatus ei ole kovin realistinen. Luotettavaa selvitystä kun tuskin voi tehdä ilman viranomaisten myötävaikutusta. Ehdotus ja poliisiylijohtaja Reijo Naulapään selvityspyyntö Supolle osoittavat kuitenkin, että Stasi-tutkimuksista on syntymässä uhkaava lumipalloilmiö.