Supoja näkee silloin tällöin. Heitä tapaa hieman herkemmin kuin harvinaisempia lintulajeja, mutta supot, vanhalta nimeltään suopot, ovat hieman vaikeammin tunnistettavissa.
Nyt puhutaan paljon ja kirjoitetaan vielä enemmän, kuinka supolla on hallussaan Rosenholz-koodit. Suposta puhutaan myös lähes aina, kun puhutaan suurlähettiläs Alpo Rusista. Supon takia kaikki suomalaiset nimittäin tietävät, että sellainen Rusi on olemassa. Mutta mitä ne supot sitten itse ovat?
Supoja voi tavata esimerkiksi lentokentillä yhtä aikaa valtioiden päämiesten kanssa. Heidän levinneisyysaluettaan ovat kaikki paikat, joissa valtion turvallisuutta täytyy olla valvomassa.
Yleisimpiä tuntomerkkejä ovat nappi korvassa ja hieno puku päällä. Supot harrastavat lievää ylipukeutumista. Käyttäytymisestä sen verran, että heille on ominaista pidättyväisyys, he eivät siis mielellään juttele sivullisten kanssa. Tämän voi testata vaikkapa sanomalla supolle käsipäivää, mistä oikea supo hieman hämmentyy. Hän ei hevillä esittele itseään.
Yksi supo seurasi kerran ministereitä Afrikkaan matkalle, johon osallistui myös pari toimittajaa. Luultavasti supot seuraavat aina ministereitä työmatkoille.
Siellä supo paljastui ihmiseksi. Hän ei koskaan heittänyt kevyttä läppää tai nauttinut prosenttipitoisia virvokkeita, mutta sen sijaan häneltä jäivät matkatavarat vanhalle mantereelle.
Puhuttiin, että supon käsiasekin olisi unohtunut, tosin en asiaa koskaan häneltä tarkistanut, enkä tiedä, kanniskelevatko supot käsiaseita mukanaan kehitysmaissa.
Kerran ryntäsin lentokentällä punaisen maton reunalle haastattelumikki kourassa. Oli kiire ja piti saada Viron presidentiltä Ilvekseltä pari ajatusta nauhalle. Paikalla oli supoja. Muun muassa kaveri, joka ojensi minua, saattoi olla yksi heistä.
Mutta kuten Ilveskin on ihminen, niin on supokin, työtään tekevä erehtyväinen mies tahi nainen. Miksi hiivatissa supoista sitten puhutaan koko ajan? Yksinkertaista, rakas Watson. Suojelupoliisilla on salaisuuksia ja se harjoittaa vastavakoilua. Arvoitukset ja agentit kiehtovat ihmisten mielikuvitusta enemmän kuin mikään muu.
Salapoliisit eivät ole enää mitään. Heidän päätehtävänsä on selvittää, onko jonkun puoliso uskollinen vai ei. Suojelupoliisin elämässä on yhä ripaus agenttimaailman salaperäisyyttä, James Bondia ja Sherlock Holmesia.
Tosielämä olkoon dekkaria ihmeellisempää. Miksi supo paljastaisi paljon puhutut Rosenholz-koodit tai entisen johtajansa Seppo Tiitisen mukaan nimetyn Tiitisen-listan? Niillä on niin salaperäiset nimetkin.
Rosenholzin avulla voitaisiin yhdistää Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin käyttämät koodinimet oikeisiin henkilöihin, mikä ei todista, oliko joku vakooja vai ei.
Olisipa sekin säilynyt salassa, kun supo keväällä 2002 alkoi kuulustella Alpo Rusia epäiltynä vakoilusta Stasin hyväksi. Syytteet raukesivat, ja nyt päähenkilö vaatii Suomelta jättikorvauksia.
Juuri salaisuuksiensa takia supo on olemassa. Heillä on oikeus epäillä ja kuulustella ketä hyvänsä. He tulevat kotiovelle, laskevat hieman aurinkolasejaan, näyttävät virkamerkkiään ja sanovat: "Suposta, olisi pari kysymystä."