Stasi-aineistoihin liittyvä sotku on heikentänyt luottamusta suojelupoliisia kohtaan. Johtajan eroilmoitus juuri tässä vaiheessa vain korostaa kriisivaikutelmaa.
Suojelupoliisin johtaja Seppo Nevala on ollut pitkään sairauslomalla. Siihen nähden hänen perjantainen eroilmoituksensa ei ollut odottamaton. Nevala on jo ollut kuukausia poissa työstä terveydellisten syiden vuoksi, ja nyt hän jätti tehtävänsä saatuaan eläkepäätöksen.
Kysymyksessä on normaali tapa toimia tällaisessa tilanteessa. Suojelupoliisin ongelma on, että tilanne itsessään ei ulospäin vaikuta normaalilta. Eroilmoitus ajoittui hetkeen, jolloin Supo on suoraan kesän poliittisen myrskyn silmässä. Sitä on arvosteltu julkisuudessa jopa valtiojohdon tietoisesta harhauttamisesta. Kaikki arvostelu kohdistuu nimenomaan aikaan, jolloin Nevala on ollut organisaation johdossa. Se liittyy myös taannoiseen Alpo Rusi -tapaukseen, joka jätti ison ja likaisen tahran suojelupoliisin maineeseen.
Mitään osaa nyt kiehuvasta Rosenholz-sopasta ei ole vielä käsitelty loppuun. Samaan aikaan hallitus, jonka ministeritkin näyttävät kiemurtelevan asiassa, joutuu etsimään Supolle pikaisesti uutta johtajaa. Kuka tuohon tehtävään valitaankin, hänen toimintansa kannalta on helpointa, jos aloitus voi tapahtua puhtaalta pöydältä. Se tarkoittaa Rosenholz-sotkun selvittämistä alta pois.
Poliisiylijohtaja Markku Salminen kertoi perjantaina harkitsevansa tarvetta tehdä tarkastus suojelupoliisin Stasi-aineistoon. Tällainen pohdinta on Suomessa ennenkuulumatonta, mutta Salminen on asiassa oikeilla linjoilla. Tehtävään tarvitaan Supon ulkopuolinen taho, koska luottamus siihen on saanut särön.
Suomen poliittinen johto on jo kertaalleen, vuonna 2000 tehnyt periaatepäätöksen tämän DDR:n salaisen poliisin Stasin vakoiluun liittyvän ns. Rosenholz-aineiston avaamisesta tutkijoille ja asianosaisille. Mitään ei ole tapahtunut. Saivartelulta kuulostavan suojelupoliisin selityksen mukaan sen hallussa ei ole suoraan sitä aineistoa, jota päätös koski, vaan vastaavat tiedot mutta luottamuksellisina saatuina.
Silloisten ja nykyisten ministerien kommentit asiasta ovat kummallisen sekavia tai olemattomia. Asiaa sotkee entisestään pääministeri Matti Vanhasen kömpelö ohje "kiertokyselyihin" osallistumisesta. Se vaikutti nimenomaan tässä yhteydessä annettuna halulta tukkia suita poliittisesti arassa asiassa.
Lomaileva pääministeri alkaa olla ainoa poliitikko, joka ei ole sanonut asiasta vielä mitään. Presidentti Tarja Halosen mielestä listojen julkistaminen voi synnyttää lisäongelmia, mutta oikeusvaltiossa asiat on selvitettävä.
Asian ydin on juuri Halosen lausunnon jälkimmäisessä osassa. On ajauduttu tilanteeseen, jossa Stasi-aineistojen salailu heikentää oikeusvaltiota, ei vahvista sitä. Kun näin on, Suojelupoliisi toimii varsinaista tarkoitustaan vastaan. Kyseessä on vain pieni osa koko organisaation työstä, mutta se alkaa nyt leimata kaikkea.
Moni on esittänyt, että riippumaton asiantuntijaryhmä pääsisi tutustumaan Stasi-aineistoon. Sen jälkeen aineiston julkistaminen, huolellisen harkinnan jälkeen, ainakin jossakin määrin voisi olla mahdollista. Jos raaka-aineisto julkistetaan noin vain, seurauksena voi olla pahojakin väärinkäsityksiä ja tarpeettomia leimautumisia.
On mahdollista, että aineisto paljastaa luurankoja kansakunnan kaapista. Ikäväkin totuus on silti aina pienempi riesa kuin tunne siitä, että menneisyydestä ei haluta puhua poliittisten syiden vuoksi. Suojelupoliisin on myös aika päästä jatkamaan toimintaansa ilman tätä yhä raskaampaa riippakiveä. .