Saimaannorpasta on tullut suomalaisen luonnonsuojelun symboli, eikä vain siksi, että se on Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin. Sympaattinen laji on perisuomalainen, sillä sitä ei esiinny maailmassa missään muualla kuin Saimaan vesissä.
Viime vuosisadan puoliväliin asti saimaannorpasta maksettiin tapporahaa, mutta rauhoituksen jälkeenkin kanta laski pitkään. Alin tutkittu norppamäärä mitattiin 1990, jolloin jäljellä oli 180 yksilöä. Tuon jälkeen kannan koko ehti nousta muutaman vuoden takaiseen 280:een, ja suunta näytti hyvältä. Oltiin matkalla kohti 400:aa, jota lajin säilymisen varmistamiseksi pidetään minimitavoitteena.
Viime vuoden syksyllä tehdyn uuden arvion perustella lajin säilyminen muuttui kuitenkin jälleen epävarmemmaksi. Tuorein arvio määrästä on 260. Nisäkäslajien uhanalaisuusluokituksessa saimaannorppa on siirretty nyt ryhmästä "erittäin uhanalainen" ryhmään "äärimmäisen uhanalainen".
Kanta on niin pieni, että sen nopean häviämisen uhka on todellinen. Suppean kannan kohtaloksi voi tulla esimerkiksi jokin tauti lajin ydinalueella.
Saimaannorpan suojelusta tekee vaativan se, että lajia uhkaa yhtenä tekijänä ilmastonmuutos. Norppa synnyttää poikasensa lumipesään, ja jos lunta ei ole, poikasilta puuttuu elintärkeä suoja.
On kuitenkin myös tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa nopeastikin, jos niin halutaan. Toinen niistä on verkkokalastuksen nykyistä tiukempi rajoittaminen norpan pesintäalueilla, toinen norppien häirinnän kuten moottorikelkka-ajelun lopettaminen norppien pesäpaikoilla.
On arvioitu, että parikymmentä norppaa kuolee vuosittain pyydyksiin, ja niistä valtaosa kuutteja. Kannan kokoon nähden määrä on aivan liian kova. Tällä hetkellä kevään verkkokalastus on Saimaalla vapaaehtoisin sopimuksin rajoitettu 550 neliökilometrin alueella, mutta nyt suojelun arvioidaan vaativaan alueen laajennusta 1 500 neliökilometriin. Tästä on tehty esitys maa- ja metsätalousministeriölle, joka ei vielä ole ottanut asiaan kantaa.
Toivottavasti ministeriöstä löytyy asiassa valistunutta henkeä ja rohkeutta. Ne pyytäjät, joiden verkkoihin kuutit kuolevat, ovat harrastelijoita, eikä kyse ole heillä elannon hankinnasta.
Saimaannorpan katoaminen olisi korvaamaton tappio Suomen luonnolle ja ankara isku koko luonnonsuojeluaatteelle. Siksi kaikki tarvittava pitää tehdä sen hyväksi, että laji säilyy ja vahvistuu.