Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun takia rahaa ja työpaikkoja menettäneet pohjoiset maakunnat ja yksittäiset kunnat ovat pettyneitä suojeluohjelman kylkeen vuonna 1996 liitetyn kompensaatio-ohjelman antiin.
Kipakimmissa arvioinneissa valtioneuvoston siunauksella rakennettua 65 miljoonan euron tukipakettia luonnehditaankin silkaksi bluffiksi, jolla haluttiin ainoastaan ostaa rauha useiden kymmenien tuhansien metsähehtaarien suojelulle.
Rahoitusohjelman toteutumista valvomaan asetetun parlamentaarisen seurantaryhmän vuosiraportit taas kertovat ihan muuta. Niiden sanoma on, että Lappi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa ovat saaneet jopa monin verroin sen, mikä niille alunperin luvattiin.
Suuret menetykset
Pohjois-Suomi menetti metsien suojelun takia välittömästi yli 180 metsätyöpaikkaa ja välillisesti jopa 800 muuta työpaikkaa.
Kaikkia aluetaloudellisia menetyksiä ei ole kyetty edes arvioimaan. Se on kuitenkin varmaa, että suojelu ei ainakaan lisännyt esimerkiksi metsäteollisuuden investointihalukkuutta alueella.
Menetysten korvaamiseksi valtioneuvosto laati kymmenen vuoden pituisen ja 65 miljoonan euron suuruisen rahoitusohjelman, jolla piti tuettaman Pohjois-Suomen elinkeinoelämän rakennemuutosta.
Varsinaista korvamerkittyä lisärahaa ei tarkoitukseen myönnetty. Ohjelma tuli toteuttaa ministeriöiden omien määrärahakehysten puitteissa.
Samassa yhteydesssä metsähallitukselle myönnettiin lisävaltuuksia ja rahaa uusien talousmetsien hankintaan menetettyjen tilalle. Myös sen hakkuutavoitteita nostettiin suojelun ulkopuolisilla alueilla, erityisesti Kainuussa.
Pohjois-Pohjanmaan liiton toiminnanjohtaja Pentti Lampinen sanoo, että "jotain tällaista osattiin odottaa". Liitossa ei täsmällisesti edes tiedetä, mitä Pohjois-Pohjanmaan suojelukuntiin on pian kuusi vuotta toteutetun ohjelman avulla saatu.
"Seuranta on hyvin vaikeaa ja siksi turhauttavaa", hän sanoo.
Pohjois-Pohjanmaalla ei ole omaa edustajaa seurantaryhmässä. Kainuusta edustajia on yksi ja Lapista kolme. Loput edustavat eri ministeriöitä ja poliittisia puolueita. Ryhmän puheenjohtaja on valtiosihteeri Rauno Saari.
Narinaa etelässä
Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen johtaja Niilo Piisilä on yhtä ymmällään kuin Lampinenkin. Hän kuitenkin myöntää, että pohjoisen kolme metsäkeskusta ovat saaneet maa- ja metsätalousministeriön momentilta yksityismetsätalouden suunnitteluun ja neuvontaan sekä metsänparannukseen ylimääräistä rahaa vuodesta 1997.
"Yhteensä niihin on saatu runsaat 1,5 miljoonaa euroa vuosittain. Se on eteläisiltä keskuksilta pois ja jaetaan Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kesken sen mukaan mitä kukin on menettänyt."
Sama käytäntö on ympäristöministeriöllä. Se mikä esimerkiksi luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon saadaan on etelästä pois.
"Mitään ylimääräistä rahaa ei ole käytössä. Tämä on aiheuttanut melkoista narinaa etelässä", sanoo luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
Itsensä pettämistä
Kainuun liiton maakuntasihteeri Helena Aaltonen on seurantaryhmän jäsen. Hän arvostelee erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriön roolia rahoitusohjelman toteuttamisessa. Ministeriön osuus koko ohjelmapaketista on merkittävä, noin 15 miljoonaa euroa.
"On hyvin vaikea tietää, miten ja mihin tätä rahaa kohdennetaan. Sitä on yhtä vaikea sanoa saisivatko suojelukunnat sitä muutenkin", hän sanoo.
Saaren mielestä on itsensä pettämistä, jos kaikki tuet ja niiden työpaikkavaikutukset lasketaan kompensaatio-ohjelman ansioksi.
"Kun ministeriön raportteja lukee niin se on luonut työpaikkoja moninkertaisesti siihen verrattuna mitä suojelussa menetettiin - ja ikään kuin kaikki olisi seurausta tästä paketista", Aaltonen sanoo.
Rahaa portaille
Seurantaryhmän sihteeri, vanhempi budjettisihteeri Päivi Valkama ei hyväksy suoralta kädeltä ja sellaisenaan pohjoissuomalaisten kritiikkiä. Hän myöntää, että on hyvin tulkinnanvaraista olisiko suojelukuntiin mennyt jotain tiettyä rahaa ilman ohjelmaakin.
"Kukaan ei voi todistaa tätä aukottomasti suuntaan tai toiseen. Tulkinta on hyvin vaikeaa", Valkama sanoo.
Päivi Valkama myöntää senkin että juuri valtiovarainministeriö vastusti aikanaan sitä, että suojelumenetysten korvaamiseen olisi varattu budjettiin uutta ja vain siihen tarkoitettua rahaa.
Valkaman mielestä ohjelma on kuitenkin toteutunut valtioneuvoston edellyttämällä tavalla.
"Tietenkin rahalle on aina käyttöä pohjoisessa. Ilmeisesti sitä olisi pitänyt tuoda sinne kuorma-autolla. Mutta kun täällä katsottiin, että ne kuorma-autot ovat vähissä", hän sanoo.