Suo­je­lu­asen­teis­sa selvää muu­tos­ta

Viljelijät ovat sitoutuneet hyvin ympäristötukeen, jonka ansiosta muun muassa typpilannoitteiden käyttö on alentunut Suomessa vuodesta 1995 yli 25 prosenttia ja fosforin 60 prosenttia.

Viljelijät ovat sitoutuneet hyvin ympäristötukeen, jonka ansiosta muun muassa typpilannoitteiden käyttö on alentunut Suomessa vuodesta 1995 yli 25 prosenttia ja fosforin 60 prosenttia.

MTK Pohjois-Pohjanmaan toiminnanjohtajan Timo Lehtiniemen mukaan suurin muutos on kuitenkin tapahtunut viljelijöiden asenteissa.

Maatalouden vesiensuojelussa tärkein keino ympäristötuki, joka on lisännyt ympäristötietoisuutta ja vaikuttanut myönteisesti viljelykäytäntöihin. Perustoimenpiteisiin kuuluvat ojien ja vesistöjen varsien keskimäärin 15 metriä leveät suojavyöhykkeet, jotka estävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

Tukitason tiputtaminen aiemmasta 430 eurosta hehtaarilla 350 euroon on kuitenkin vähentänyt kiinnostusta uusien suojavyöhykkeiden perustamista.

"Muutaman alkuvuoden jälkeen eteneminen on hiipunut, etenkin nyt, kun tukitasot ovat laskeneet", vahvistaa biologi Pekka Hynninen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Siikajoen Paavolassa Ohtuanojan varrella Kai ja Riitta-Maria Kolehmaisen yli 180 hehtaarin peruna- ja siemenviljatilalla suojavyöhykkeitä on noin kolme hehtaaria. Niitä koskeva toinen sopimuskausi päättyy syksyllä 2010.

Toki Ojantakasen tilalla pystytään hyödyntämään suojavyöhykkeiden kasvustoa hevosten ruokinnassa talvella, mutta tukitason tippuminen lähes neljänneksellä pakottaa tarkoin laskemaan, mitä menetettävää tilalla on suojavyöhykkeistä ja mitä hyötykäyttöä niistä käytännössä on.

"Työmäärä ne eivät kohtuuttomasti kasvata, mutta yleisesti ottaen kun tilojen pinta-alat ja työmäärä kasvavat, ylimääräinen ympäristönhoito on ekstraa. Viljelijät miettivät onko järkeä ottaa lisätyötä tällä kustannustasolla", Kai Kolehmainen miettii.

Suojavyöhykesopimuksia on Suomessa lähes 3 000 tilalla. Pohjois-Pohjanmaan noin 5 000 tilasta sopimuksen on tehnyt noin 270 tilaa.

MTK:n tavoin Kolehmainen toivoo eri tuotantomuotojen edustajien ottamista tasavertaisemmin mukaan vesiensuojelun suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin.

Lehtiniemen tapaan hän uskoo viljelijöiden sitoutuvan toimenpiteisiin, jos he kokevat ne ympäristön kannalta tarpeellisina. Pakottamiseen hän ei usko, mieluummin porkkanaa kuin keppiä -ajatus toimii paremmin.

Ilmoita asiavirheestä