Tänään kaupunginhallituksessa käsiteltävä Sanginjoen ulkometsän suojelu näyttää kehkeytyneen kevään kuumimmaksi kiistaksi Oulussa.
Jos itse asia sivuutetaan hetkeksi, kiistassahan on ollut kyseessä parin puolueen änkyröinti ja lapsellinen käytös. Heille ei kelvannut maaliskuussa kaupunginhallituksen päätös siitä, että Sanginsuolla ei lisätä suojelualueita.
Kerättiin nimiä, jotta asia saataisiin valtuuston käsiteltäväksi. Se onnistui, minkä jälkeen selvisi, että kaupunginhallituksen aiempi päätös oli laiton, ja asia täytyy vielä käsitellä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa.
Viimeksi mainittu asian saama käänne ei muuta sitä tosiasiaa, että ei politiikassa pidä käyttäytyä noin. Sehän on suorastaan demokratian pilkkaamista.
Mitä siitä tulisi, jos kaikki alkaisivat kerätä nimiä saadakseen epämieluisasti päätetyt asiat uudelleen käsiteltäviksi? Ei yhtään mitään. Kun päätös on kerran tehty, niin pulinat pois.
Sanginjoen metsien suojelijat ovat luoneet käsityksen, että Oulun kaupunki olisi ”lyhytnäköisesti” hakkaamassa viimeisetkin metsien rippeet ankeiksi avohakkuualueiksi, ellei suojelua pian toteuteta. Kyseessä on tahallinen väärä informaatio, tai sitten heillä ei ole aavistustakaan, mitä siellä metsissä tapahtuu ja miltä siellä näyttää.
Kukaan ei hakkaa Sanginjoella metsiä liki- eikä kaukonäköisesti. Päinvastoin, siellä näyttää siltä, että koko Sanginjoen ulkometsässä ei ole katkaistu risuakaan vuosikausiin suojelluiksi aikomattomissakaan metsissä. Siellä on valtavat määrät metsiä, joissa pitäisi aloittaa isot hakkuut ja nopeasti.
Rivosti resottavia läpitunkemattomia risukkoja riittää silmänkantamattomiin. Kun niitä hakattaisiin pois, kaupunki saisi jonkin verran rahaa, teollisuus raaka-ainetta ja energialaitokset päästötöntä energiaa.
Tehtiinhän Muuraiskankaalla hieman metsänhoitotöitä, mutta luonnonsuojelijat osoittivat siellä mieltään puolitoista vuotta sitten, mistä syystä hakkuut keskeytettiin. Nyt siellä näkyy pieni alue siistiksi hoidettua metsää, joka katkeaa kuin seinään läpitunkemattomaksi viidakoksi siellä, missä hakkuut lopetettiin.
Mielenosoittajat menivät metsään kaiken varalta, jotta hakkuut eivät etenisi suojelluiksi aiotuille alueille. Näiden ekoterroristien toiminta onnistui liian hyvin, sillä kaupunki ei ole uskaltanut sen jälkeen hakata muitakaan Sanginjoen metsiään, vaikka sillä olisi hyvinkin oikeus tehdä sitä myös mahdollisen suojelupäätöksen jälkeen.
Sanginjoen metsiä haluaa suojella lähinnä pieni kiihkeiden aktiivien ryhmä.
Vastustajat lienevät maanomistajia ja metsästäjiä. Tavalliset oululaiset viis veisaavat, suojellaanko Sanginjoella metsiä vai ei.
Mutta miksei lisäalueet voitaisi suojellakin? Saisivat harvinaiset pöllölajit ja karvakämmekät lisääntyä rauhassa.
Koska suojelemattomilla alueilla on niin valtavasti hoitamatonta kaadettavaa metsää, mennee vuosikausia ennen kuin kaupunki saa ne hoidettua – varsinkin jos nykytahti jatkuu.
Kaksista retkeilyaluetta suojelualueista ei kyllä saa. Pitää olla armoton luonnonystävä mennäkseen konkoilemaan pusikoihin, joista ei silmä näe läpi saati, että siellä mahtuisi seisaallaan kulkemaan.
Tuskin tuhannet rikkaat ulkomaiset lintuturistitkaan sinne ryntäisivät pöllöjä tiirailemaan. Kyllä he mieluummin kiikaroivat avarilla merenrannoilla autoteiden äärillä.
Metsästäminen pitäisi suojelun toteutuessakin sallia. Eivät metsästäjät siellä harvinaisia lajeja silmittömästi ammu, vaan verottavat sopivasti riistaeläinkantoja. Sellainen ei metsän luonnonmukaisuutta pilaa.
Suojelun peruste on, että se toisi ehkä joksikin aikaa rauhan maahan. Risupartaradikaalien vaahtoaminen hilliintyisi.
Eli antaa vaan mennä suojeluun kankaat.
Kolumni