Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus sallii neljän loma-asunnon rakentamisen Hailuodon Sunikarin pohjoisimmalle suojellulle luontotyyppialueelle.
Hailuodon valtuuston puheenjohtajalle Jussi Vuotikalle (kesk.) ja hänen veljelleen on myönnetty poikkeamislupa luonnontilaiselle alueelle, jota ei luonnonsuojelulain mukaan pitäisi rakentamisella tai muilla toimenpiteillä muuttaa.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Merja Ylönen pitää koko poikkeamispäätöstä virheellisenä.
"Luontotyypin suojelupäätöksessä ilmoitetaan hyvin selkeästi, mikä on kiellettyä. Rakentaminen pilaa kyseessä olevan luonnontilaisen hiekkarannan ja dyynialueen."
Ylösen mielestä ympäristökeskuksen ei olisi pitänyt vesittää jo tekemäänsä luontotyypin suojelupäätöstä, sillä laki on tarkoittanut poikkeamisluvan vain harvoihin tapauksiin, joissa päätöksellä turvattaisiin selvä yhteiskunnallinen etu.
"Luontotyyppialueet ovat pieniä ja ne perustetaan sen takia, ettei niitä muutettaisi", Ylönen kiteyttää.
Luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen myöntää, että päätöksen tekeminen on ollut vaikeaa, sillä samantapaisia päätöksiä ei ole tehty kuin muutamia.
"Laissa sanotaan, että poikkeamislupa voidaan myöntää, jos suojelutavoitteita ei huomattavasti vaikeuteta. Tässä kieltämättä hieman vaikeutetaan, mutta toisaalta kyseessä on pieni osa luontotyyppialueen reunasta."
Todellista asiasyytä luvan myöntämiselle ei Ylösen mukaan ole, vaan hän pitää perusteena ympäristökeskuksen ideologiaa eli tapaa suosia taloudellista toimintaa ja luonnonvarojen hyödyntämistä.
Kaakinen pitää ympäristökeskuksen poikkeamispäätöstä rajatapauksena, jota on ympäristöministeriön edustajien kanssa yhdessä mietitty. Hän kuitenkin kiistää väitteen ympäristökeskuksesta poikkeuslupa-automaattina.
Luontotyypin lajistosta erimielisyyttä
Luonnonsuojelulaki sellaisenaan suojelee ikään kuin valmiiksi aluetta, jolla esiintyy lain tarkoittamia luontotyyppejä, kuten luonnontilaisia hiekkarantoja ja puuttomia tai luontaisesti vähäpuustoisia hiekkadyynejä. Luonnontilaista aluetta voidaan laillisesti muuttaa vain alueellisen ympäristökeskuksen harkintansa mukaan myöntämän poikkeamisluvan avulla.
"Tulkitsimme, etteivät nämä toimenpiteet aiheuta haittoja suojelulle. Eri asia olisi ollut, jos lupaa olisi haettu isommalle alueelle tai toisenlaisille toimenpiteille", Eero Kaakinen kertoo.
Hänen mukaansa juuri sillä Sunikarin pohjoisimman luontotyypin reuna-alueella, jolle poikkeamislupa on myönnetty, ei ole uhanalaista lajistoa.
Merja Ylösen mielestä rakentaminen sinänsä tekee mahdottomaksi sen, että alue olisi luonnontilainen, eikä hänen mukaansa todellista lajiston inventointia ole edes tehty. Ylönen kertoo, että paikan päältä on kuitenkin tavattu harvinaisia lajeja, kuten mahdollisesti pesiviä pikkutiiroja.
"Harvinaiset lajit ovat silti vain bonusta, sillä kyseessä on luontotyypin suojeleminen sellaisenaan", Ylönen huomauttaa.
Eri näkemys myös alueen koosta
Kaakinen muistuttaa, että rakennettava osuus on vain viisi prosenttia koko luontotyyppialueesta. Ylönen taas puhuu viidesosasta.
"Sillä alueella ei ole vielä mitään sen luontotyypin keskeistä elementtiä, ja rakentaminen sijoittuu nykyisen rakentamisen yhteyteen", Kaakinen toteaa.
Myönnetyn poikkeamisalueen rajanaapuri on valittanut päätöksestä Oulun hallinto-oikeuteen, josta paperit on lähetetty ympäristökeskukseen lausuntoa varten.
Kaakisen mielestä päätöksenteon tutkiminen valitusmenettelyllä voikin olla hyödyksi, jotta saataisiin ennakkotapaus helpottamaan vastaavien asioiden käsittelyä jatkossa.
Muutaman vuoden voimassa ollut luonnonsuojelulaki epää luonnonsuojelujärjestöiltä valitusoikeuden poikkeuslupapäätöksiin.
Myös menettelytavat puhuttavat
Luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Merja Ylönen arvostelee ympäristökeskusta myös virheellisestä menettelytavasta. Luontotyyppisuojelun esitellyt ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa oli Ylösen tulkinnan mukaan vaihdettu vastoin ympäristökeskuksen työjärjestystä poikkeamislupapäätökselle myönteisempään esittelijään, luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakiseen.
"Me olimme Pahtamaan kanssa sopineet tästä. Otin osaston päällikkönä vastuun, eikä meillä ollut mitään erimielisyyttä asiasta, vaan valmistelimme sitä yhdessä. Esimies ei voi sysätä vaikeita asioita pelkästään esittelijöille", Kaakinen puolustelee.
Luonnonsuojelupiiri ojentaa ympäristökeskusta myös siitä, että johtaja Mauno Rönkkömäki on siirtänyt päätäntävallan itselleen tekemällä työjärjestykseen muutoksen, jolla poikkeamisvalta vaihdettiin luonnonsuojeluosastolta hänelle itselleen.
Muille maanomistajille ei tiedotettu
Sunikarin luontotyyppialueella on useiden maanomistajien maita, mutta poikkeuslupaa ovat hakeneet omille mailleen vain Hailuodon kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja hänen veljensä.
"Oli kuka tahansa hakija, tulkinnan pitää olla sama, ja samanlainen päätös olisi tullut kelle tahansa", Kaakinen vakuuttaa.
Kuitenkaan alueelle suunnitelluista poikkeamisista ei tiedotettu muille maanomistajille, joille Ylösen mukaan oli jäänyt sellainen käsitys, että alkuperäinen luontotyyppipäätös suojelee Sunikarin hietikot.
Sunikariin on tekeillä myös ranta-asemakaava, jonka käsittelyn Hailuodon kunnanhallitus jätti pöydälle kesäkuun kokouksessaan. Kaavaluonnokseen on kaavoitettu kesämökkejä myös Sunikarin vapaalle hietikko- ja dyynialueelle.