Työpaikoilla käytetään helmikuun puolivälistä lähtien aiempaa useammin melusuojaimia. Työmelulle saadaan tuolloin Euroopan unionin direktiivin mukaiset raja-arvot. Asetus velvoittaa työntekijän käyttämään kuulosuojaimia tietyn raja-arvon ylittyessä.
"Aikaisemmin ei näin suoraan ole määrätty suojaimista," kertoi yli-insinööri Ilkka Kyttälä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta.
Kuulosuojaimia käyttävät kuitenkin yhä vanhat ammattialat, uusi direktiivi ei siis Kyttälän mukaan tuo uusia ammattialoja kuulosuojainten käyttäjäksi "ainakaan merkittävissä määrin".
Uudessa direktiivissä nykyiset raja-arvot korvataan kahdella toiminta- ja yhdellä altistusraja-arvolla niin melu- kuin impulssimelutasossa. Melutason alempi toiminta-arvo on 80, ylempi 85 ja altistusraja 87 desibeliä kun nykyinen raja-arvo on 85 desibeliä. Voimakkaita iskuja sisältävän impulssimelutason alempi toiminta-arvo on 135, ylempi 137 ja altistusarvo 140 desibeliä. Impulssimelutason nykyinen raja-arvo on 140 desibeliä.
Uusi direktiivi siis tarkoittaa, että työnantajan täytyy ryhtyä toimiin, kun 80 desibeliä ylittyy.
Alemman toimintarajan ylittyminen on aika yleistä ja siksi velvoitteet ovat lievät eli työnantajan on varattava suojaimet. Työntekijä pääse myös halutessaan kuulontarkastukseen. Jos melua ei saada vähennettyä teknisillä tai muilla ratkaisuilla alle 85 desibelin, suojaimia on käytettävä. Jos altistuminen ylittää 87 desibeliä suojainten vaikutus mukaan lukien, melua on alennettava heti.
Toiminta- ja altistusarvot eroavat mittaustavoissa: jälkimmäinen mitataan suoraan korvakäytävästä, edellinen noin kymmenen senttiä pään sivusta. Altistusarvoa ei saa ylittää.
Kyttälä pitää hyvänä sitä, että altistumisraja mitataan korvakäytävästä. "On töitä, joissa ei pärjää ilman suojaimia. Tällöin luotettavan mittauksen saa vain suojainten alta."
Asenteista kiinni
Kyttälän mukaan on vaikea ennakoida, onko asetuksella vaikutusta työterveyteen.
"Riippuu kuinka asetusta valvotaan. Suomessa kuulon menetystä ja heikkenemistä ei ole pidetty tärkeänä. Muutosta on onneksi tapahtunut."
Kyttälä muistuttaa, että meludirektiivi on ollut voimassa jo vuodesta 1993. Nyt kuun puolessavälissä voimaan astuva direktiivi on tiukempi ja käytännöllisempi
Työmelua on eniten metalli-, puunjalostus ja paperiteollisuudessa. Työperäiselle melulle altistuu noin 150 000 suomalaista. Määrä on hiljalleen vähentynyt, mutta toisaalta se on lisääntynyt viihde- ja elintarviketeollisuudessa.
Kuulovaurioita melusta tulee vuosittain vajaalle tuhannelle. Määrä on 80-luvulta laskenut, mutta lasku on nyt pysähtynyt. Siihen Kyttälä uskoo olevan osasyynä vapaa-ajan kasvaneen altistuksen; esimerkiksi kovanäänisen musiikin kuuntelun.
"Uskon, että kuulovauriot vähentyvät vielä nykyisestä, mutta hitaasti. Aika paljon on koneita ja laitteita, joita ei ole onnistuttu hiljentämään. Moottorisaha on hyvä esimerkki. Tärinä siitä on saatu pois, mutta ei melua."
Musiikki- ja viihdealalla uutta asetusta sovelletaan vuoden päästä. "Viihdealalla tätä on hieman vaikea soveltaa. Toiset voivat toiminnallaan vaikuttaa meluun, toiset eivät."
Työnantajien joukossa on Kyttälän mukaan sekä työmelun vakavasti ottavia että niitä, jotka siitä vähät välittävät. Työntekijöiden asiallinen suhtautuminen on kasvanut.
Kyttälä muistuttaa, että lähes jokainen on melun kanssa tekemisessä lyhytaikaisesti. Esimerkiksi 80 desibelin melun saa aikaan liikenne vilkkaimmissa paikoissa. Ravintolassa voi melun arvioida 85 desibeliksi, jos ei pysty huutamatta keskustelemaan normaalilla puhe-etäisyydellä. Koululuokassakin hän arvioi melun voivan olla korkeimmillaan 80-85 desibeliä, jos kaikki ovat yhtäaikaa äänessä.