Ei mitenkään yllättävää mutta melko käsittämätöntä oli taas se valtaisa vastarinta, joka nettien keskustelupalstoilla virisi, kun palkkiotoimikunta ilmoitti kansanedustajien palkankorotuksista. Eipä ole näkynyt monta edes pikkuisen puolustavaa kommenttia, vain hirveä liuta enemmän tai vähemmän asiattomia tölväisyjä.
Vanha vennamolainen sanonta, "kyllä kansa tietää", pitää hyvinkin usein paikkansa. Tässä tapauksessa ei. Kansa taitaa lisäksi olla suurelta osin lukutaidotonta. Uutiset kertoivat, että korotuksista päätti muun muassa työmarkkinajärjestöjen edustajista koottu palkkiotoimikunta. Silti kansalaiset jurnuttavat, että kyllä sitä vain itse itselleen palkankorotuksia jaellaan.
Ulkopuolinen toimikunta on määritellyt kansanedustajien palkkatasosta nyt kymmenen vuotta. Sitä ennen kansanedustajat määrittelivät palkkionsa lakia säätämällä, mikä saattoi ollakin aikamoista kieroilua ja kotiinpäin vetämistä. Ainakin veteraanikansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr.) näin muisteli.
Millä tavalla kansanedustajien palkat pitäisi määritellä, jos ei nykyisellä? Jos kansa saisi määrätä, olisi ainakin varmaa, että palkkioita ja korvauksia ei maksettaisi senttiäkään.
Kansanedustajat ovat ihan oikeasti palkkansa ansainneet. Oikeastaan ei haittaisi, vaikka palkkio olisi selvästi suurempi. Työ on vastuullista ja kovaa. Se, että yleensä pääsee eduskuntaan, vaatii kovia ponnisteluja ja yleensä ison kasan omaa rahaa. "Suuresta" palkasta saa neljän vuoden aikana maksella sitten kovasti vaalivelkoja.
Mitä tapahtuisi, jos tosiaan annettaisiin kutsumuksen määrätä ja pidettäisiin kansanedustajat nälkäpalkalla Arkadianmäellä?-?kuten kansa tahtoo? Eduskuntaan pääsisivät vain kaikkein rikkaimmat, joilla olisi varaa harrastella politiikkaa. Se merkitsisi, että valituiksi tulisi vain yhden tai kahden puolueen edustajia. Siinäpä sitä olisi kansanvaltaista demokratiaa.
Kannattaisikohan vasemmistoliittolaistenkaan niin hirveästi vouhkata näistä palkankorotuksista? Äänien epätoivoisessa janossa sitä tietysti voi puhua mitä tahansa populistista, kun vaaleihin on vain puoli vuotta aikaa.
Kansanedustajien hätä ja rintamiin jakautuminen tässä palkkakysymyksessä oli surkuhupaisaa. Se on silkkaa heijastusta ihmisten kohtuuttomasta asenteesta. Jatkoon pyrkivät eivät missään nimessä olisi halunneet korotuksia ennen vaaleja koska tiesivät, mikä metakka syntyy.
Paikastaan luopuvilla ei ole enää äänestäjiä menetettävänä. He uskalsivat rehellisesti sanoa, että pitäähän kovasta työstä maksaa riittävästi palkkaa.
Miksi kansanedustaja ei saisi saada työstään palkkaa, kun sitä saavat kaikki muutkin työtä tekevät? Kuka on sitä mieltä, että oma palkka on nyt riittävällä tasolla eikä korotuksia tarvita, käsi ylös? Aivan, eipä nouse yhtään ainoata kättä.
Kieltämättä korotukset tuntuvat isoilta: puolitoista prosenttia marraskuussa ja 6,5 prosenttia uuden kauden alkaessa. Mutu-tuntuma sanoo, että se on enemmän kuin tavallisten palkansaajien tulokehitys on ollut.
Tilastokeskuksen tilastot palkansaajien ansiokehityksestä eivät kuitenkaan valehtele. Kansanedustajien korotukset vastaavat kaikkien palkansaajien keskimääräistä tulojen nousua.
Äärimmäisen typerässä facebookissa leviää nyt äärimmäisen typerä lietsonta yleislakosta, jos kansanedustajat eivät luovu korotuksistaan. Ryhmä on kerännyt valtavasti kannattajia.
200 kansanedustajan palkkakulujen vaikutukset ovat kansantaloudelle mitättömät, vaikka palkkiot olisivat moninkertaiset nykyisestä. On aikamoista hurskastelua vedota työttömyyteen ja säästöihin.
Tästä tulee aivan varmasti ankarasti lunta tupaan: "on siinä hirveä nuoleskelija ja politiikkojen hännystelijä; taitaa hamuta itsekin eduskuntaan joskus tulevaisuudessa". Älkää kuulkaa kuvitelkokaan noilla palkoilla.