Menneiden vuosikymmenten ylikuumentunutta ojitusintoa paikkaillaan Suomen soilla. Ensimmäiset ennallistamiset tehtiin 1990-luvun alussa.
Vaikka ojitettu suo tuskin koskaan palaa täysin ennalleen, suon vesitaloutta ja maisemaa voidaan muuttaa lähelle luonnonmukaista.
"Rahkasammal ja karpalo lisääntyvät, riekko palaa, perhoslajeja tulee lisää. Muutoksia alkaa näkyä jo muutamassa vuodessa ojien tukkimisen jälkeen", kertoo Metsähallituksen Suoverkosto-Life-hankkeen projektipäällikkö Mikko Tiira.
Tänä vuonna alkaneen projektin aikana Metsähallitus ennallistaa 4 300 hehtaaria soita eri puolilla maata, Hangosta Kittilään. Viisivuotisessa hankkeessa on mukana 54 Natura-aluetta.
Suo-ojia tukitaan ja puustoa poistetaan 6,7 miljoonalla eurolla, puoleksi Euroopan komission rahoituksella.
"Kun nämä kohteet on käyty läpi, on Metsähallitus ennallistanut 20 000 suohehtaaria. Määrä ei riitä, sillä suojelualueilla on vielä kymmeniä tuhansia hehtaareja sopivia kohteita", Tiira toteaa.
Todella suuri työmaa odottaa Tiiran mukaan suojelualueiden ulkopuolella. Siellä voitaisiin palauttaa oikeaksi suoksi arvaamaton määrä ojitusalueita, joissa metsä ei ole koskaan kunnolla kasvanut.
Ennallistamistyömaita on ollut myös ympäristökeskuksilla. Pieniä soita on elvytetty myös yksityismailla tukirahoituksen turvin.
Parhaillaan on valmisteilla valtakunnallinen suostrategia, jossa myös soiden ennallistamistarpeeseen otetaan kantaa.
Ojin viilletty suo ei palaa lähelle luonnontilaa miten tahansa kaivinkoneella huiskien.
"Löytyy jo urakoitsijoita, joilla on erikoisosaamista tähän työhön. Pitää tietää, miten oja tukitaan maalla ja mihin pitää rakentaa puusta vahvempi pato", Tiira tähdentää.
Soiden uudistusojitus metsätalouden tarpeisiin on lähes loppunut. Suomen ympäristökeskuksen kanta turpeenottoon on, että se tulisi suunnata vain jo ojitetuille ja luontoarvonsa menettäneille turvemaille tai suopelloille.
Soiden ennallistamisella on merkitystä myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kun suon vesitalous palautetaan luonnolliseksi, sen kyky kerryttää turvetta ja sitoa hiiltä palautuu.
Noin puolet suoluontotyypeistä on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Suurimmassa vaarassa ovat korpiset, lettoiset ja lähteiset tyypit.
Suoyhdistelmätyypeistä uhanalaisimpia ovat metsäkeitaat sekä Pohjanmaan ja Kainuun aapasuot. Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat ovat äärimmäisen uhanalaisia.
Pyhännän Kansanneva on yksi ennallistamiskohteista.
Paikka sijaitsee lähellä kirkonkylää Kajaanintien ja IIsalmentien välissä. Vaihteleva aapasuokokonaisuus aiotaan palauttaa poistamalla talven aikana puusto kokonaan 20 hehtaarilta ja osittain 90 hehtaarilta.
Ensi kesänä tukitaan ojia 136 hehtaarilla. Kansanojan luonnolliset purouomatkin yritetään vesittää.
Suuri työmaa kestää vuoteen 2015 saakka. Jotta vesistövaikutukset jäisivät vähäisiksi, ojat täytetään maalla kahdessa eri vaiheessa.
Suoverkosto-Lifen tarkoituksena on myös lisätä kansalaisten suoluontotietämystä ja tarjota suoelämyksiä.