Suot ovat harvoin pelkkiä rämeitä, korpia tai lettoja, vaan useimmiten ne ovat suotyyppien yhdistelmiä. Esimerkiksi aapasuo on märältä ja puuttomalta keskiosaltaan neva, mutta reunoiltaan räme tai korpi.
Suotyyppiyhdistelmät jaotellaan kolmeen pääryhmään: keidassuot, aapasuot ja palsasuot. Näiden esiintymiseen vaikuttavat ilmastolliset seikat, esimerkiksi pohjoisessa ja idässä on viileämpää ja kosteampaa kuin etelässä ja lännessä.
Etelä-Suomessa suot ovat yleensä keidassoita, joiden keskiosat ovat reunoja kuivempia ja samalla keskiosan kasvillisuuskin on mättäikköä ja varvikkoa. Pohjoisempana ja idempänä aapasuot ovat yleisimpiä. Niissä keskiosat ovat reunoja märempiä. Keskellä voi usein olla todella märkää ja suuria avonaisia rimpiä.
Palsasoita esiintyy vain Pohjois-Lapissa. Palsasoilla on korkeita, jopa useiden metrien korkuisia mättäitä eli palsoja. Mättäiden turpeessa on puhtaan jään kerroksia, jotka eivät sula koskaan. Näiden ikiroutaisten palsojen pienenemistä ja sulamista on usein pidetty ilmaston lämpenemisen tyyppiesimerkkinä. Suoraa verrannollisuutta ei kuitenkaan ole, sillä yhden palsan sulaessa saattaa toisaalla pari palsaa kasvaa.
