"Moni sanoo, että tuo sinun työsihän on yhtä juhlaa. Niinhän se onkin", seurakuntamestari Maisa Laukka nauraa. "On etuoikeutettua, että saa olla pyhänä töissä. Suntion työssä näkee arjen ja pyhän eron."
Laukka sanoo itseään suntioksi.
"Eivät ihmiset ole oppineet puhumaan seurakuntamestareista, vaikka nimitys on ollut voimassa jo kymmeniä vuosia."
Maisa Laukka on tehnyt suntion työtä Oulussa jo 16 vuotta. Sunnuntai- ja iltatöitä hän on tehnyt jo paljon aiemminkin: tarjoilijana tamperelaisessa teatteriravintolassa, kirjoittajana Aamulehdessä sekä sairaala-apulaisena Oulunsuun sairaalassa.
Vuorotyön etu on, että arkena saa vapaata ja voi toimittaa omia asioitaan, hän mainitsee. Yötöitä hän ei kuitenkaan kaipaa. "Nyt en enää jaksaisi olla aamuyöhön ravintolaympäristössä."
Oulun seurakunnan kiinteistöt ovat kaikki Laukalle tuttuja.
Suntion uransa alussa hän kiersi toisen suntion kanssa lomittamassa kaikissa seurakunnissa. "Siihen aikaan seurakunnan tiloihin oli iso avainnippu, jota kannettiin hirveän isossa selkärepussa. Vapaapäivänä se annettiin minulle."
Nyt avaimia on vähemmän, mutta muistamista yhtä paljon. Laukan pitää huolehtia päivittäin loputtoman monesta pikkuasiasta.
Haastatteluaamuna suntio heräsi papin puhelinsoittoon ja merkitsi muistiin jumalanpalveluksen virsien numerot - "kirjasin ne unisin silmin Kalevan mutkaan."
Sitten hän ajoi työpaikalleen Kaukovainion seurakuntatalolle jumalanpalvelusta valmistelemaan. Kun ehtoollisleivät, viini ja sata viinipikaria olivat rivissä alttarin kaiteella ja virsien numerot seinällä naulassa, Laukka siivosi alttarin edustan ja napsautti päälle joulukuusen valot. Sitten hän keitti kahvit papille ja kanttorille.
Ennen jumalanpalvelusta hän osallistui vielä työntekijöiden yhteiseen pieneen rukoushetkeen.
"Toivomme, että tämän päivän jumalanpalvelus onnistuisi ja että kaikki työntekijät voisivat rauhoittua", Maisa Laukka kertoo.
Juuri suntion vastuulla on tilanteen selvittely, jos kirkossa sattuu sairauskohtaus tai muuta yllättävää. Suntion työssä onkin omat paineensa, Laukka huomauttaa.
Messun jälkeen suntio raivaa tavarat pois ja järjestää seuraavan tilaisuuden kalustuksia. Ohjeet löytyvät seurakunnan virastotalolla säilytettävästä varauskirjasta, jota suntiot lukevat ahkerasti.
"Sitä luetaan yhtä kovaa kuin Raamattua."
Naisia toimii seurakuntamestareina vähän. "Aluksi minuakin ihmeteltiin", Maisa Laukka sanoo.
Suntion ammatti on hänen mielestään hyvä valinta kypsässä iässä olevalle naiselle: Töitä ei tehdä koko ajan selkä vääränä, Maisa Laukka erittelee.
Toisaalta tehtävä vaatii iän mukanaan tuomaa kärsivällisyyttä, sillä työssä täytyy huolehtia monista pienistä asioista mutta sietää yllätyksiä.
"Tämä on semmoista kyttäämistä. Kovin levoton ei tällaista jaksaisi."
Juttusarjassa kerromme ihmisistä, jotka työskentelevät silloin kun muut lepäävät