Vietin torstai iltapaivaa omassa asunnossani Bangkokissa, oli aurinkoinen ja leppoinen ilma. Ystavani soitti minulle ja pyysi mukaan Patong-ranalle Phuketiin Joulua viettaan ja rentoutumaan. Oli kulemma saanut viimeiset lentoliput viikonlopuksi.
Takana oli pita rasittava tyoputki, joten ajatus tuntui erittain houkutelevalta, oli sentaan Joulu. Olimme kuitenki jarjestaneet Joulubileet viikonlopuksi Bangkokissa, joten houkutelevasta tarjouksesta piti kieltaytya.
Viikonloppu meni leppoisasti Joulun ja toiden merkeissa, kunnes Sunnuntaiaamuna kello 11:45 puhelin soi. Ystavani joka vain viikko sitten oli muutanut perheensa luo Phukettiin soitti autostaan puhelimella, "...ajan hurjaapaata autolla kukkuloille... ihmisia joka paikassa, yrittavat paasta autooni, aalto on tulossa...". Puhelu katkesi.
Monen kerran Phuketissa kayneena ajatte aluksi eta kyseessa on vahan suurempaa aaltoa joka oli mahdolisesti iskenyt rannalle. Ystavani talo oli ihan rannan tuntumassa.
Yritin soittaa kannykkaan, mutta en saanut kontaktia, joten soitin tyokumpanille ja pyysin tarkistaan etta oliko mitaan uutisia televisiossa tai oliko han kuullut mitaan, mutta ei.
Samaan aikaan ystavani soitti kukkulalta ja kertoi olevansa vielakin shokissa. Ihmisia oli kymmenitain kukkulalla, niin turisteja kuin paikallisiakin. Han oli aamulla herannyt siihen kun talo oli tarissyt maanjaristyksen voimasta noin kello 10 tienoilla. Pienen aamupalan jalkeen oli ulkoa kuulnut ihmisten huutoa ja han oli mennyt katsomaan mika hatana. Yllaan vain yopuku ja sandaalit ihmiset juoksivat pitkin katuja, huutaneet aallon tulevan. Ystavani otti kiireesti auton avaimet, hyppas autoon ja kiihdytti kohti kukkuloita. Mukana ei ollut muuta kuin lompakko ja yllaan yopuku.
Ystavaltani meni talo asuntokelvottomaksi ja naapurit, jotka huuhtoutuivat mereen. Perhe sailyi ja niin myos han. Torstaina soittanut ja mukaan pyytanyt tuttu sailyi myos hengissa, mutta moni tutun tuttu on nyt kuollut, liian moni. Juttelin eraan kolmannen tutun kanssa joka oli kukkularesortista nahnyt kaiken. Ensimmaisen aallon, toisen aallon, kolmannen ja sen miten satoja ihmisia oli ajelehtinyt mereen. Naky oli ollut hirvea ja han on viela tanaankin tolaltaan. Thaimaassa on nyt mobilisoitu monenlaista toimintaa uhrien auttamiseksi. Ihmiset luovuttavat verta, keraavat tavaroita, vaatteita, juotavaa, laakkeita yms lahetettavaksi Phuketiin. Taalla on jarjestetty tulkkeja ja toimipisteita Phuketissa olleille turisteille ja paikallisille.
Pari paivaa sitten menimme pienella "lankkari" porukalla vertaluovuttamaan. Otimme taksin tienvaresta ja kerroimme taksikuskille maaranpaan. Paikallepaastyamme taksikuski kysaisi pikkaisen huonolla englannin kielella etta olemmeko menossa vertaluovuttamaan, johon vastasimme kylla. Taksimies tuumas etta kyyti on sitten ilmainen. Auttamishalu on suuri kun suru yltaa jokaiseen kolkkaan.
Olitko Kaakkois-Aasian katastrofialueella? Kerro kokemuksistasi.