Suomen ensimmäinen naispuolinen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on ainakin toistaiseksi säästynyt maatalousministeriä yleensä kohdanneelta kovalta kotimaiselta rökitykseltä.
Äkäisiä ja uhkaavia posteja ei Anttilan mukaan ole tullut.
"Minulla on sellainen tuntuma, että perusluottamus viljelijöiden keskuudessa on edelleen olemassa. Yritän tehdä kaikkeni, että se säilyisi."
MTK:sta kuuluneen porun siitä, että Suomen olisi pitänyt olla tiukempi ja lobata paremmin Anttila kuittaa normaaliksi etujärjestön rooliin kuuluvaksi. "Meillä on hyvin toimivat neuvottelusuhteet. Tieto kulkee puolin ja toisin."
Anttilan mukaan hänen toimintalinjansa on yrittää vaikeissakin asioissa kertoa se, minkä välillä valinnat joudutaan tekemään, mitkä ovat palikat pöydällä ja miksi hän tekee tietyn valinnan.
Onko Anttila uransa unelmapaikalla?
"Sanoisin näin, että tämä on erittäin haastava tehtävä. Tiesin sen aloittaessani. Tämä on varmaan tämän hallituksen yksi vaikeimpia posteja. Mutta en valita. Tykkään haasteista. Olen valtavan innostunut."
"Sen ihanampaa ei voi olla kuin ihmisten palvelijana oleminen."
Anttila kuitenkin muistuttaa johtamansa ministeriön roolista ja vallasta. "Suomi on EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, joten päätösvalta monissa asioissa on EU-komissiolla. Me olemme eräänlainen välittäjävirasto. Yritetään saada omia tavoitteitamme yhteiseen politiikkaan sisään, mutta kun päätökset on EU:ssa tehty, meidän pitää pistää ne täytäntöön."
"Olen peruspositiivinen ihminen. Minulta ei hymy helposti hyydy, vaikka niin kyllä kävi sokeriratkaisussa. Sen myönnän, että olin aika lailla allapäin ja lyöty. Sen takia sanoinkin avoimesti, että olen pettynyt ja olen surullinen."
Henkilökohtainen kontaktointi on Anttilan mukaan ministerin työssä erittäin tärkeää. Hän sanoo, että henkilökemia pelaa niin maatalouskomissaarin kuin eurooppalaisten kollegojen kanssa.
Vaikka aika on kortilla Anttila pitää huolta läheisimmistään.
"Viime pyhänä pistin aamukahdeksalta pullataikinan nousemaan. Leivoin miehelleni Ristolle mustikkapiirakan. Hän tykkää siitä kuin hullu puurosta, ja häntäkin täytyy välillä helliä."
Sen jälkeen hän potki tunnin verran palloa lastenlastensa, 10-vuotiaan Antin ja 4-vuotiaan Aleksin, kanssa. "Lapsenlapset ovat ihania. Parasta mitä mummo voi tehdä, on potkia poikien kanssa palloa joka hiuskarva märkänä", Anttila nauraa.
Hellii hän poikia muutenkin. Ainakin pienempi ilmoitti äskettäin äidilleen, että "mamma meni ihan lentokoneella hakemaan meille leluja".