Lentopallo, 1. SM-finaali, Sun Volley-Sampo 3-2 (18-25, 23-25, 25-18, 25-23, 15-12). Otteluvoitot 1-0.
Voihan viikset, on tämä ihmejoukkue.
Kauden aikana on totuttu Sun Volleyn kohdalla jos jonkinlaiseen yllätykseen, mutta vieläkin oululaisjoukkueen hihasta löytyy uusia temppuja. Lyödään epäilyille piste: noviisin kantti kestää finaalisarjan vaatimukset.
Kaksi erää näytti siltä, että seuraavan viikon ajan mestari-Sampo opettaa kädestä pitäen, miten kultaisista mitaleista pelataan. Horisontissa siinsi jo Sun Volleyn nöyryyttävä 3-0-tappio ja kotiedun menettäminen heti alta pois.
Oppi ei kaatanut alokkaita nojaan. Sen sijaan lauantain jälkeen Sun Volley lähtee jatkamaan historiallista finaalisarjaansa entistä vahvemmin pystyssä.
Aurinko alkoi paistaa, kun oululaisilla oli takana kaksi tappioerää. Joukkue ei käyttänyt varttitunnin taukoa pukukopissa murjottamiseen, vaan asioiden halki puhumiseen.
"Puhuimme, että meidän pitää luottaa itseemme ja peliimme. On oltava kärsivällisiä ja keskityttävä vain jokaiseen palloon. Ensimmäiset erät menivät vähän katsellessa", Sun Volleyn keskipelaaja Juha Aho taustoitti.
Aho, Suomen mestari vuodelta 2006, kantoi oman kortensa kekoon pelihuumorin höystämisessä jo perjantai-iltana. Miehen leukaperään kasvanut muhkea parta leikattiin uuteen kuosiin ja lauantaina Aho näytti erehdyttävästi 1970-luvun poliisisarjasta karanneelta kovanaamalta.
Millaisen vastaanoton sait, kun menit aamulla pukukoppiin?
"Kymmenen minuuttia naurua. Pitää vähän säväyttää, että saa hymyä koppiin ja rentoa fiilistä", Aho muikisteli.
Hikeä pintaan
Fiilis palkittiin, mutta vasta viidennen erän ratkaisujen jälkeen. Sun Volley pystyi kurkottamaan sekä neljännen että viidennen erän itselleen, vaikka se kärvisteli kolmen pisteen takaa-ajoasemissa.
Jos oululaisjoukkue olisi jäänyt avausottelussa Sammon jalkoihin, olisi finaalisarjan jatkaminen positiivisella mielellä ollut hankalaa. Nyt mylvivän yleisön tuella saavutettu hurmos antoi todennäköisesti koko keitokselle mielenkiintoista potkua.
Urheilutalon yleisö ei todellakaan jäänyt näytelmässä kylmäksi. Jotain pelin taisteluluonteesta kertoo, että joukkueet kaivoivat ottelun aikana peräti 118 palloa uudelleen hyökättäväksi.
"Ei ihan deodorantti pitänyt", myös Sun Volleyn päävalmentaja Sami Kurttila joutui liehuttamaan paitaansa pelin jälkeen.
Hikeä oululaisten pintaa nosti varsinkin Sammon hirmuhakkuri Luis Salgado, joka tykitti 31 pistettä. Viidennessä erässä Sun Volley sai kuitenkin vaimennettua Salgadoa niin paljon, että tämä ei päässyt iskemään kuin kaksi pistettä.
"Pikkuhiljaa saimme puolustuspalloja ja pääsimme häneen kiinni. Puolustimme viidennen erän voiton hänen lyönneistään", Kurttila painotti.
Kangaskokko kokosi
Salgado vei ensimmäisissä erissä Sun Volleyn hakkuria Janne Kangaskokkoa mennen tullen. Miehen ensimmäisen erän pistesarake osoitti pelkkää viivaa.
Kangaskokko kokosi itsensä komeasti ja raapi lopulta 20 pisteen verran onnistumisia. Oululaishakkuri osoitti, että lyöntien kauneus ei ole itseisarvo, kun joukkueelle haetaan menestystä.
"Tiesin, että Janne parantaa alun jälkeen. En ollut huolestunut. On ihan sama, miten piste tehdään: tässä ei jaeta tyylipisteitä", Kurttila muistutti.
Sun Volleyn seitsikko teki totutusti tasaista työtä. Passari Eemi Tervaportti oli neljännen erän sytytysliekkinä yllättävillä torjunnoillaan ja viidennessä erässä Juha Ahon hahmo oli ratkaisevien pisteiden taustalla. Kapteeni Anssi Hakala viihtyy kentän jokaisella osa-alueella.
Sammon kokonaissuoritus jäi lopulta Salgadon varjoon. Passari Aki Riihimäen kosketus on parhaimmillaan taidetta, mutta mies joutui vastaanoton horjuessa lopussa juoksemaan kuin pupu pallon perässä.
"Hiukan yllätyin, miten hyvin peli lähti käyntiin. Pelin lopussa emme voineet pärjätä tuollaisella virhemäärällä Sun Volleyn tasoista joukkuetta vastaan", Kempeleessäkin yhden kauden passannut Riihimäki muotoili.
Ottelun kokenut tuomaripari Ahti Huhtaniska-Kari Partiainen oli yllättävän kaukana finaalisarjan tasosta. Ottelun erikoisin episodi nähtiin kolmannen erän alussa, kun kirjurivirheen vuoksi 3-3-tasatilanne oli vaihtua Sammon 4-2-johdoksi. Tilannetta vatvottiin minuuttitolkulla, ennen kuin oikeus tapahtui.
"Ensimmäinen kerta, kun molemmat joukkueet olivat yhtä mieltä virheestä. Sen verran rehelliseksi on äiti opettanut", Riihimäki ihmetteli.
Selkkauksessa saattoi piillä Sun Volleyn nousun siemen.
"Siitä se varmaan lähti", Anssi Hakala myhäili.