Sun sork­kies su­loi­suus

Joulukirja ei ole niin lyhyt-ikäinen kuin ensikatsannolla kuvittelisi. Päinvastoin joulukirja voi säilyä elossa sesongista toiseen toisin kuin syksyn uutuusromaanit.

<b>Leppäkertut vetojuhtina. </b>Jaakko Siliuksen tonttukuva kuvittaa Arvid Lydecken Jouluajoa-runoa kirjassa Lapsuuden joulu. <b>Pikkuinen tonttu-ukko. </b>Anu Stohnerin kirjan päähenkilö kuvittaja Henrike Wilsonin mukaan.
Leppäkertut vetojuhtina. Jaakko Siliuksen tonttukuva kuvittaa Arvid Lydecken Jouluajoa-runoa kirjassa Lapsuuden joulu.
Leppäkertut vetojuhtina. Jaakko Siliuksen tonttukuva kuvittaa Arvid Lydecken Jouluajoa-runoa kirjassa Lapsuuden joulu.

Joulukirja ei ole niin lyhyt-ikäinen kuin ensikatsannolla kuvittelisi. Päinvastoin joulukirja voi säilyä elossa sesongista toiseen toisin kuin syksyn uutuusromaanit.

Joulukirja on tuore joka joulu. Varsinkin Satu Koskimiehen ja Juha Virkkusen toimittaman Lapsuuden joulun (Tammi) kaltainen kirja, johon on koottu rakkaimpia joulurunoja.

330-sivuisessa kokoelmassa on jouluista lyriikkaa Kantelettaresta ja vanhoista joulukuvaelmista tämän päivän käyttölyriikkaan, Topeliuksesta Ilpo Tiihoseen ja Leinosta Juice Leskiseen.

Kirja paljastaa, että sikaa on ylistetty innokkaasti jo ennen Juicen levylautasilla ja cd-pesissä pyöritettyä Sikaa vuodelta 1980.

Toimittajat ovat sijoittaneet sinappihuntuisen sian häntään kirjailija ja kuvataiteilija Viljo Kojon humoristisen runon Ah, joulupossu, sulle ylistys vuodelta 1926.



Sanalla hemmottelua


Yhtä lennokkaasti kuin Kojo mairittelee possua, ei uhkeintakaan naista taideta tänä päivänä sanahelmin hemmotella:

"Ei laulun aihett' ole luotu toista/ näin komeaa, näin ylen suurenmoista,/ näin lihavaa, näin ihraista kuin tämä./ Rubens'in taulu: pelkkää luuta, nahkaa! (...) Sun muotos ihanuutta,/ Sun äänes suloisuutta/ ei yllin kyllin ylistää voi runoilijakaan./ Sun plastillista täyteläisyyttäsi,/ Sun siveätä paksupäisyyttäsi,/ Sun pulleata itsenäisyyttäsi/ ja lojaalia tyytyväisyyttäsi..."

Aivan toisenlaisia sävyjä on Anna-Mari Kaskisen kuvitetussa runokirjassa Sydämessä Joulu (Kirjapaja), josta kaikuu perinteisten jouluvirsien uskonnollinen sanoma:

"Jaamme tänään kaiken/ mitä meillä on./ Jaamme lahjat, puutteet,/ voiton, tappion./ Käsi toisen puoleen/ hiljaa ojentuu./ Kutsuu joulun lapsi./ Jääköön kaikki muu."



Ainoa työpäivä


Taiteilija Markus Majaluoma jatkaa kommelluksia täynnä olevaa sarjaansa Ruusumäen perheestä kuvakirjalla Isä, koska joulupukki tulee? (WSOY).

Ruusumäen perheessä on kaikki ennallaan: isä Pentti touhuaa kodin askareissa, äiti on seminaarimatkalla, eivätkä lapset Ossi, Väinö ja Annamari ole kasvaneet lainkaan.

Tällä kertaa isän hermoja koetellaan kysymyksillä, koska joulupukki tulee ja koska joulupukki tulee?

"Joulupukki tulee silloin kun on sen ainoa työpäivä vuodessa: KAHDESKYMMENESNELJÄS PÄIVÄ JOULUKUUTA!", isä hermostuu.

Lopulta joulupukki tulee. Lopulta tulee kolme joulupukkia. Markus Majaluoma ei ole pudonnut kärryiltä, mikä joulussa on olennaisinta: tietysti porolla ratsastaminen, pukin parrassa roikkuminen, tanssi ja laulu. Tämä kirja helpottaa joulun odotusta.



Kokorasismia


Tonttujen kylässä kaukana pohjoisessa vallitsee kokorasismi. Ahkerinta ja innokkainta pikkuista tonttu-ukkoa ei pienuutensa takia kelpuuteta lasten luo lahoja jakamaan.

Kirjan kirjoittaja Anu Stohner asuu Münchenissä Saksassa, mutta hän on syntynyt Helsingissä. Pikkuinen tonttu-ukko (Otava) on hänen ensimmäinen satukirjansa. Sen on kuvittanut Henrike Wilson.

Lapsilukijoiden lohduksi pikkuinen tonttu-ukko löytää elämäntehtävän metsäneläinten parista. Muuten kirja olisi aika tylyä luettavaa.

Suomalaissyntyisen kääntäjän ja kirjailijan seuraava kirja Urhea Charlotte ilmestyy saksaksi maaliskuussa.

Ilmoita asiavirheestä