Talousnäkymien ja sään ennustaminen on kiintoisaa ja tärkeää puuhaa. Sään ennustaminen kiinnostaa suurta yleisöä ja saa erilaisia "poppamiehiä" kokeilemaan taitojaan. Talousennustaminen ei ole kansan syvien rivien suosiossa ja ennustajina toimivat suuret tutkimuslaitokset akateemisella otteella.
Tarkat talousennusteet ovat kansakunnan kannalta erinomaisen tärkeitä. Markkinavetoisuuden lisääntyminen ei ole vähentänyt taloudellisen ennakoinnin merkitystä. Pikemminkin päinvastoin.
Vanhan uskomuksen mukaan Yhdysvallat on markkinatalouden mallimaa ja Euroopassa poliitikot sotkeutuvat aivan liiaksi markkinoiden toimintaan estäen niiden "terveen" toiminnan.
Todellisuus on päinvastainen. Yhdysvalloissa sekä valtion budjettipolitiikka että korkopolitiikka ovat aktiivisia. Jenkeissä ei ole lainkaan erikoista, että liittovaltion budjettiin tehdään merkittävä vaje talouden elvyttämiseksi. Samaan aikaan Euroopassa uhataan vastaavankokoisista alijäämistä sakoilla. Euroopan Keskuspankin rahapolitiikka tähtää inflaation pitämiseen kurissa, Yhdysvalloissa korkopolitiikalla on myös suhdannepoliittisia tavoitteita.
George W. Bush, John Kerrystä puhumattakaan, on vasemmistolainen ja Euroopan johtajat oikeistolaisia, mikäli vanhoja talouspoliittisia tyypittelyjä käytettäisiin.
Osittain Yhdysvaltain ja Euroopan unionin talouspolitiikan erot ovat seurausta erilaisista instituutioista. Yhdysvallat on liittovaltio, jolla on oma budjetti. Euroopan unioni on valtioiden liitto ja sen budjetti on lähes olematon eikä EU:n omalla budjetilla ole finanssipoliittista merkitystä.
Kansalaisten kannalta kaikkein olennaisin taloudellinen muuttuja on korko, jonka heilahteluilla on suuri merkitys kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Koroista päätetään Euroopan Keskuspankissa ja USA:n keskuspankissa. Lisäksi markkinavoimat vaikuttavat päivittäin korkotasoon.
Kotitaloudet ovat nostaneet alhaisen koron innoittamana rankasti asuntolainoja, jotka on sidottu markkinakorkoon. Yleensä asuntolainat on sidottu 12 kuukauden markkinakorkoon. Reipastunut asuntojen kysyntä on nostanut asuntojen hintoja alhaisen inflaation opin näkökulmasta katsottuna aivan liikaa. Asuntojen hintojen nousu on ollut moninkertainen tavoiteinflaatioon nähden.
Tämmöisestä kehityksestä on syytä huolestua. Asuntomarkkinoille on hiljalleen muodostumassa hintakupla. Korkojen hiemankin reippaampi nousu olisi monikärkiohjus, jonka tuhovoima voi olla aikamoinen. Vertailut 1990-luvun alun luottolamaan, jonka seurauksena viruu vieläkin velkavankeudessa kymmeniä tuhansia kansalaisia, ovat liioittelua. Täysin mahdollista kuitenkin on, että korkojen 2-4 prosenttiyksikön nousu kääntäisi asuntojen hintakehityksen laskevaksi, koska kaupankäynti tyrehtyisi. Osalle kotitalouksia kohonneet korkokustannukset käyvät ylivoimaisiksi ja asunto on myytävä - tappiolla.
Rahoitusjärjestelmää ei nyt ole rakennettu hiekalle. Sen verran yli 10 vuoden takaisesta katastrofista opittiin, että lainojen vakuuksissa on oltu huolellisia. Näin ollen kauhuskenaario aiheuttaisi tuhoa "vain" kotitalouksissa. Rahoitusjärjestelmä pysyisi tällä kertaa pystyssä.
On siis olemassa täysin mahdollinen kehitys, jonka tuloksena syntyy mittavia ongelmia. Ratkaiseva kysymys on: miten todennäköistä on tämän kauhukuvan toteutuminen? Nyt tarvitaan talousennustajia.
Yleisesti ottaen talousennustajat povaavat korkojen nousevan, mutta niin vähän, ettei se suuremmin aiheuta pulmia sen enempää asuntotuotantoon, kotitalouksille kuin rahoitusjärjestelmällekään. Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen on eri mieltä: korkojen nousu tulee olemaan sen verran mittava, että asuntojen hinnat laskevat lähivuosina 10-20 prosenttia. Tämä kehityskuva pitää sisällään jo koko joukon kotitalouksia, jotka ajautuvat ahdinkoon.
Varsinaiseen kauhuskenaarioon ei usko yksikään vakavasti otettava ennustaja. Parasta on koputtaa maalaamatonta puuta: eipä yksikään vakavasti otettava talousennustaja nähnyt 1990-luvun suuren laman tuloa.
Sekä tulevalla talouskehityksellä että käsityksellä tulevasta talouskehityksestä on vaikutuksia kansalaisten elämään monella muullakin tavalla kuin koron muodossa. Taloudellisen toiminnan vilkkaus tuo tai vie työpaikkoja.
Tuleva työehtosopimuskierros ja valtion tulo- ja menoarvio veroratkaisuineen sovitetaan odotettavissa olevaan taloudelliseen tilanteeseen. Odotettavissa on hieman taloudellisen kasvun elpymistä ja hieman parempaa työllisyyttä. Siihen liittyy kohonnut inflaatiopaine, jonka vuoksi korkoja on nostettava.
Suomen ja Euroopan talouskehitys näyttää kulkevan hieman eri suuntaan, mikä tuo helpotusta asuntovelallisille. Nimittäin Euroopan taloudelliset näkymät ovat surkeammat kuin Suomen. Korkopolitiikka sovitetaan Euroopan suurten jäsenmaiden mukaisesti. Siksipä Timo Tyrväisen synkähkö ennuste taitaa jäädä tällä kertaa toteutumatta.
Vain raakaöljyn huima kallistuminen voi aiheuttaa suhdannetilanteeseen nähden kohtuuttoman korkopiikin.
Suomen kannalta tilanne on mitä mainioin. Talouskasvu on menossa selvästi parempaan suuntaan kuin Euroopassa. Työllisyys kohenee ja valtion kassa paisuu. Korko pysyy kohtuullisena, vaikkakin nousee jonkin verran. Juuri sen verran, että asuntomarkkinoiden hullut päivät loppuvat.
Kun Suomi liittyi Euroopan raha- ja talousliittoon, maalailtiin kauhukuvia negatiivisista shokeista. Suomen ja Euroopan talouskehitys poikkeaisi toisistaan ja Euroopan isojen jäsenmaiden taloustilanteeseen sovitettu rahapolitiikka ei laisinkaan sopisi Suomeen ja aiheuttaisi työttömyyttä ja kurjistumista. Toistaiseksi on toteutunut pikemminkin positiivisia shokkeja: Suomi on saanut poimia rusinat pullasta.
Ennustajat ovat yksimielisiä: pilvipoutaa ja auringonpaistetta.