Lokakuun 27:s vuonna 2004 ei ollut paras päivä kahdelle Jyväskylästä lähtöisin olevalle huippu-urheilijalle, Matti Nykäselle ja Raimo Summaselle.
Mäkihypyn moninkertainen olympiavoittaja ja maailmanmestari Nykänen sai tuolloin Tampereen käräjäoikeuden päätöksellä kahden vuoden ja kahden kuukauden tuomion pahoinpitelystä. Jääkiekon maailmanmestari Summanen sai samana päivänä potkut Suomen maajoukkueen päävalmentajan tehtävästä.
Nykäsen seikkailu lööppijulkisuudessa on jatkunut, mutta Summasta ravistellut julkisuusmylläkkä taukosi pian hänen potkujensa jälkeen. Tiistaina julkistetussa kirjassa Meidän päivä - valmentamisen vaikea taito Summanen vihdoin palaa erottamiseensa.
- Kirja tehtiin kuvaukseksi valmentajan työstä. Toisaalta suomalainen urheiluelämä kaipaa näkökulmaa eturintamalta, ihmisistä kovissa paikoissa, Summanen perusteli esikoisteostaan sen julkistamistilaisuudessa.
Tapahtumien vyyhti alkaa purkautua syksystä 2002, jolloin Summasen valinta A-maajoukkueen 17. päävalmentajaksi varmistui. Ratkaisu oli Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Kalervo Kummolan, joka halusi herätellä taantunutta huippukiekkoilua.
- Tahdottiin lisää kurinalaisuutta ja keskittyneempää otetta tekemiseen, Summanen muistelee kirjassa.
Vaikka päävalmentaja luotsasi Leijonat maailmancupin kakkoseksi syksyllä 2004, palkintona oli potkut. Niiden myötä Summasen kuvaus Kummolasta ja liiton johdosta on hyytävä.
- Minut leimattiin ihmishirviöksi, huutajaksi ja yhteistyökyvyttömäksi fanaatikoksi. Ehkä niinkin. Mutta ehkä sitä taustaa vasten sallitaan se, että minä puolestani kutsun Jääkiekkoliiton johtoa laiskoiksi ja pelokkaiksi ihmisiksi, jotka eivät ajattele urheilun etua, vaan omaa etuaan.
Myrskyisät 17 kuukautta
Summasen 17 kuukautta kestänyt päävalmentajakausi oli myrskyisä. Yksi kovimmista puhureista koettiin syksyllä 2004, kun puolustaja Janne Niinimaa lähti päävalmentajan kohteluun kyllästyneenä maajoukkueesta kesken maailmancupin. Summanen oli haukkunut Niinimaata tämän pelaamisesta kovin sanoin. Ratkaisun kyseenalaisti puolustaja Teppo Numminen.
- Oikeassa hän (Numminen) oli. Olisin voinut toimia toisinkin. Mutta joskus tulee hetkiä, jolloin on tehtävä päätös: puutunko vai annanko mennä, Summanen kuvailee.
Summasen tulehtuneet välit joukkueenjohtaja Timo Jutilan ja valmentaja Jari Kurrin kanssa on puitu tiedotusvälineissä juurta jaksain. Hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt, että maailmancupissa jaetusta ylimääräisestä rahapotista halusivat alun perin osallisiksi myös suomalaiset kiekkojohtajat, joille bonukset eivät kuuluneet.
Summasen "kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta" -periaate kalahti päävalmentajan nilkkaan. Vaikka maajoukkueen koko johtoryhmä oli keskinäisellä sopimuksella sitoutunut kirjallisesti eroamaan, jos jollekin tulee potkut, ainoa lähtijä oli Summanen.
A-maajoukkueen päävalmentajaksi loppusyksystä 2004 nousi kakkosmies Erkka Westerlund. Valmennuksellisen oppi-isänsä kanssa Summanen kertoo tuon jälkeen olleensa puheissa kahdesti.
- Erottamisjupakan jälkeen muutama pelaaja soitteli, josko voisin vielä jatkaa maajoukkueessa. Siinä yhteydessä keskustelin Erkan kanssa. Toinen kerta oli viime kevään MM-kisojen jälkeen. Erkka myönsi minun olleen aikanani oikeassa joka asiassa.
- Työ jäi kesken. Olisin halunnut, että olisimme voittaneet jossain turnauksessa kultaa suomalaisilla valmentajilla ja suomalaisella valmennusmallilla.
Aineistoa jäi yli
Enimmäkseen valmentamista ja sen tapahtumakulkuja valottavasta kirjasta jäi Summasen mukaan aineistoa kosolti yli.
- Pariin, kolmeen kirjaan oli matskua. Varmaan tämä auttaa Suomen kiekkoilua. Energiaa vapautuu, kun näitä asioita käsitellään.
Summanen työskentelee nykyisin espoolaisen SM-liigaseura Bluesin urheilutoimenjohtajana. Hän vakuuttaa, ettei valmentamisen pariin ole poltetta.
- En nykyhommastani iloisempi voisi olla. Tässä on nähnyt lajia useammasta kulmasta.
Lue myös: