Puhe vyöryy hyökyaallon voimalla, ja vauhti on hengästyttävän kova. On päivänselvää, että tämän haastattelun aikana korvat eivät kuuntele hiljaisuutta.
Raimo Summanen antaa palaa. Leukaparran välistä sinkoilee suuria totuuksia, joita ei ihan heti oivalla. Ja kun ei oivalla, eteen työnnetään tilastollista faktaa.
"Tämä on tätä numero-dataa, jota Erkka (Westerlund) on tehnyt ja tutkinut yliopistossa", Summanen suorastaan hehkuu innostusta samalla, kun sormi heiluu kuvioiden, lauseiden ja numeroiden välimaastossa.
Ensimmäisten epäröivien minuuttien jälkeen Summanen pääsee vauhtiin. Häntä ei pysäytä enää mikään. Mies oli nopea luistimilla, ja vähintään sama turbotahti jatkuu kravattiosastolla.
Jos tuo mies olisi satsannut nuorena miehenä kaiken energiansa vaikkapa pykälien pänttäämiseen, ihmisvartalon anatomian ihmettelyyn tai ratakiskon tilavuuden laskemiseen, hän varmaankin olisi jo kolmen eri tieteenalan tohtori ja kaikkien alojen erikoisasiantuntija.
"Summanen riehui Jääkiekkoliiton aitiossa", kirkuivat koirankopin kokoiset kirjaimet.
"Ai, tää on näitä juttuja", Summanen väistää kysymyksen omasta julkisuuskuvastaan, jota hän ei itse asiassa tunnista.
"Vain lähimmät ystäväni ja perhe tietävät, minkälainen ihminen minä oikeastaan olen. Eikä muiden tarvitse tietääkään, sillä olen päättänyt varjella omaa yksityisyyttä ja pitää sen julkisuuden ulkopuolella", hän ilmoittaa asian ikään kuin itsestäänselvyytenä.
Häntä on turha pyytää television hömppäohjelmiin tyyliin Kokkisota tai Bumtsibum. Myös perhelehdet joutuvat nuolemaan näppejään.
"En viihdy julkisuudessa. Menen vain sinne, minne Jääkiekkoliitto pakottaa."
Summasta naurattaa. Helminen on maskeerattu muuntumisleikissä David Beckhamiksi otsikolla "Raipe - Tampereen Beckham".
"Miten Raipe lähti tollaseen mukaan", Summanen heittää ja tulee puolivahingossa paljastaneeksi, että Helminen on hänen mökkinaapurinsa Tampereen ulkopuolella Ylöjärven Teiskossa.
"Sinne asetun pysyvästi sitten, kun nää lätkähommat joskus loppuu. Siellä voi sitten rauhassa miettiä ystävien kesken elämänmenoa", Summanen puhuu tulevaisuuden unelmastaan, joka kieltämättä vaikuttaa varsin kiehtovalta.
"Mun parhaat ystävät ovat jääkiekon ulkopuolelta", hän suostuu sanomaan.
"Ei jääkiekko saa olla elämän tärkein asia. Elämässä pitää olla muitakin arvoja."
Summasen taival suurien areenoiden loisteputkien alle on lähtenyt kaukaa ulkojäiltä Jyväskylässä joskus 1960-luvun lopussa.
"Seppo Rantanen veti meitä 1962- ja 1963 -syntyneitä poikia ja loihti meihin innostuneisuuden palon. Se on jääkiekolle iso juttu, kun eri kaupungeista löytyy tällaisia suuria persoonia juniorivalmennukseen, niin kuin Oulussa Pappa Ruotsalainen ja Juha Ring, jotka tekivät hyviä ikäluokkia", Summanen vertailee.
"Olin älyttömän yksipuolinen eli pärjäsin luistelulla, ja asennettakin on aina löytynyt. Taitoa oli vähän ja tietoa siitä, miten piti pelata, ei minkään vertaa", Summanen huokaa.
Kovimmillaan Summanen oli kaudella 1982-83 Ilveksessä, missä hän takoi 36 ottelussa 45 maalia, mikä on ottelumäärään suhteutettuna SM-liigan ennätys eli 1,25 maalia per ottelu.
Bruttoennätystä pitää hallussaan Arto Javanainen, joka mätti TPS:ssä 47 maalia 1987-88, mutta tuolloin runkosarjassa pelattiin 44 ottelua.
Taas päästään numero-dataan, jota Summanen tuntuu jumaloivan.
"On tutkittu, etä maalit ovat vähentyneet 20 vuodessa kymmenestä viiteen per ottelu. Kato nyt, saatana, tää on tyly juttu", Summanen julistaa.
"Ottelussa tehdään keskimäärin 200 hyökkäystä, ja 80 prosenttia maaleista tehdään B-pisteiden ulkokaarteiden sisäpuolelta ja keskimäärin joukkueella on ottelussa vain 15 maalintekopaikkaa", hän jatkaa.
"Puolustusalueelta lähdetään hyökkäyksiin keskimäärin sata kertaa, keskialueelta 60 ja hyökkäysalueen kiekonriistoista 40 kertaa. Maalintekopaikkoja syntyy hyökkäysalueen kiekonriistoista prosentuaalisesti kaikkein eniten", Summanen tietää ja vaihtaa paperia paperin eteen.
"Kun punaviivan ylittävä paitsiosääntö poistettiin 1998, maalintekopaikkojen määrä ottelua kohti putosi 40:stä 30:een. Ja kymmenestä tilanteesta tulee keskimäärin yksi maali. Tähän on tultu", Summanen puuskahtaa.
Ja edelleen.
"Jos haluaa tehdä maaleja, pitää olla hyvä puolustuspeli, ja nopea suunnanmuutospeli korostuu. On kornia, että jääkiekossa maaleja syntyy eniten maalivahdista ponnahtaneista kiekoista, eli kiekkoa ei enää tähdätä tyhjään tilaan kuten jalkapallossa, vaan maalivahtia kohti sellaisiin paikkoihin, joista kiekko pomppii lähelle", kuuluu tilastollinen fakta Summasen suusta.
"Todennäköisin lopputulos on siten 3-2."
Kyllä tilastot tietävät. Tähän tulokseen päätyivät Suomi ja Venäjä torstai-iltana Areenalla.
Miten saadaan heilumaan?
"Se on iso kysymys jääkiekolle. Peli on analysoitava, sitten on keskusteltava ja sitten tehtävä johtopäätöksiä. Minulle ainakin sopii, että jääkiekossa tehtäisiin ihan helvetisti maaleja", Summanen pauhaa.
Summanen on heti joutunut keskelle julkisuuden polttopistettä - ja vielä suurennuslasilla katsoen.
"Toivon, että uskallan olla rohkea ja pitää oman linjani, vaikka ei tämä mikään yhden miehen show ole", päävalmentaja viittaa valmennustiimiinsä, johon kuuluvat apuvalmentajina Hannu Virta, Jari Kurri ja Erkka Westerlund.
Summasen suurimmat vastustajat, epäilevät tuomaat ja kyynisimmät kyylät ovat valmiita antamaan hänelle monoa jo maailmancupin jälkeen, vaikka nykyinen sopimus kattaa vielä Riian MM-kisat 2006.
Summanen on vasta etukaarteen ensi metreillä.
Annettakoon hänelle ainakin mahdollisuus.
Ei hän paha ihminen ole. Innokas kylläkin. Eikä se ole pahasta.