Huomenna torstaina Euroopan pitäisi saada jo pitävämpää tietoa siitä, millaisin järjestelyin Brexit eli Britannian lähtö EU:sta toteutuisi. Toinen vaihtoehto on, että unionin ja Britan-nian neuvottelut jumiutuvat heti alkuunsa.
Kun osapuolet istuivat maanantaina yhteiseen pöytään, esillä oli useita herkkiä aiheita, vaikeimpina EU:n Britannialle esittämä maksuvelvoite sekä EU-kansalaisten tulevat oikeudet Britanniassa.
Vaikeasti ratkaistava kysymys on myös se, millainen raja Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille tulevaisuudessa uudestaan nousee.
Tulenarin neuvottelukysymys on briteille esitettävä lähtölasku. EU-lähteiden mukaan britit saisivat eteensä paperin, jonka loppusumma on ainakin 60, mahdollisesti jopa 100 miljardia euroa. Summa koostuu pitkäaikaisista sitoumuksista unionin budjettiin, rakennerahastomaksuista ja EU-virkamiesten eläkkeistä.
Brittiministerit ovat jo kommentoineet numeroita täysin perusteettomiksi. Todennäköisesti brittien lienee kuitenkin nieltävä mojova lasku. Kyse on summista, jotka ovat pitkälle laskettavissa tehtyjen sitoumusten pohjalta.
Britannian pääministeri Theresa May kertoi jo aiemmin suuntaviivoja siitä, millaiset oikeudet Britanniassa Brexitin jälkeen asuvilla unionikansalaisilla olisi. Teema ei ole helppo, sillä siihen kytköksissä on se, millaiset oikeudet EU:ssa asuvilla noin miljoonalla britillä tulevaisuudessa olisi.
Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen rajan ylittää päivittäin ilman rajatarkastuksia keskimäärin 30 000 ihmistä muun muassa työn takia. Näihin asti on elätelty toiveita, että rajan ylitys pysyisi vastakin sujuvana muun muassa uusimman tunnistusteknologian ansiosta.
Maanantaina Irlannin ulkoministeri ampui näitä toiveita karusti alas. Hän totesi, etteivät esitetyt ratkaisut vain toimi. Tämä iskisi tulevaisuudessa niin Irlannin saaren asukkaiden kuin brittihallituksenkin silmille.
Käytännön kysymysten taustalle on yhä vakavammaksi ongelmaksi noussut se, ettei neuvottelupöydän toisella puolella ole yksimielisyyttä tavoitteista. Brittihallituksen omat EU-neuvottelut ovat selvästi kesken.
Valtiovarainministeri Philip Hammond esitti pari päivää sitten, että eron aiheuttamien ongelmien minimoimiseksi sen toteutumiseen tarvitaan siirtymäaika ja vaiheittaisuutta. Ajatus on jo raivostuttanut malttamattomimpia eron ajajia.
Tämän viikon jälkeen seuraava merkittävä kilometripylväs on lokakuun EU-huippukokous. Siellä jäsenmaiden johtajien on määrä ar-vioida, onko eron ehdoista sopimisessa edetty tuloksiin.
Tuloksia vaaditaan, jotta päästäisiin kiinni seuraavaa urakkaan, neuvotteluihin EU:n ja Britannian suhteen tulevista järjestelyistä.
Koko ajan ilmassa leijuu mahdollisuus, ettei Brexitiä lopulta koskaan tulekaan. Näin voisi tapahtua uuden kansanäänestyksen kautta, jos eron taloudelliset ja poliittiset kustannukset näyttävät nousevan Britannialle sietämättömän korkeiksi. Se näkymä ei ole mahdoton.