Aivan mahtavaa. Sulo Räinä, 55, soittaa sahalla: "Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden". Ujellus vie keskelle tunturituulia. "Vaikka kylmä hallayö, toiveet usein maahan lyö..."
Tuntuu kuin kappaleen kuulisi ensimmäistä kertaa. "En minä tiedä, miten sahalla oikeasti soitetaan, mutta minä olen oppinut soittamaan tällä tyylillä", hän sanoo vaatimattomasti.
Sulo mainitsee muiksi instrumenteikseen kansakoulusta tutun "suuta ja vähän muuta". Sahan lumoihin hän joutui kolmisen vuotta sitten eräässä tilaisuudessa, jossa kuuli sahansoittoa.
"Ihastuin ääneen heti. Ajatella, että sellaisen saa aikaan sahalla!" Sulo Räinä tilasi pikimmiten itselleen hienon Stradivariuksen, jonka sai "alle satasella".
"Yritin hangata sitä jousipyssyn jousella ja vaikka millä langalla, mutta saha ei päästänyt ääntäkään."
Sulo keksi, että hänen pitää valmistaa itse jousi. Hän ei raaskinut tilata sitä musiikkiliikkeestä siltä varalta, jos ei opikaan sahansoittajaksi.
"Hommasin 130 kappaletta jouhia hevosenharjasta ja liimasin ne laudankappaleeseen. Rakensin mekanismin jopa kiristystä varten. Eikä ääntäkään!"
Mutta Sulo Räinä ei ole niitä miehiä, jotka antavat helposti periksi.
"Korkalan Kake neuvoi, että jousia pitää hangata pihkalla eli hartsilla. Ja arvaa mitä; aikani hangattuani sahasta lähti pihahdus."
Pihahdusta seurasi toinen ja sitä kolmas. "Niin ne vaan rauta-atomit rupesivat vinkumaan."
Tässä vaiheessa harrastusta kysyttiin perheeltä hyvin paljon voimia ja myötätuntoa. Sulo Räinällä oli tasan kaksi kuukautta aikaa oppia soittamaan sahaa. "Tulin luvanneeksi, että esiinnyn sahan kanssa pojan häissä."
Harjoitus tekee mestarin, joskin ajoi mestarin perheen ajoittain hulluuden partaalle.
"Aina kun kotiin soitti, kuului taustalta ulinaa", tytär Sanna Pasanen muistelee.
"Kyllä hermostutti. Menin välillä soittoa alakertaan pakoon", Leena-puoliso nyt myös myöntää.
Kun häiden aika tuli, Sulo Räinä soitti sahallaan komeasti bravuurinsa Äiti lasta tuudittaa.
Sen jälkeen hän on soittanut muissakin tilaisuuksissa, myös hautajaisissa. Päivä vain ja hetki kerrallansa -virsi soi erittäin kauniisti sahalla tulkittuna. Myös Ave Mariaa Sulo on soittanut useissa eri tilaisuuksissa.
Hänen mielestään saha onkin paremmin klassisen musiikin kuin rokin tai popin soitin.
"Mielestäni sahansoitolle on eduksi, jos sitä säestetään vaikka pianolla tai uruilla."
Sulo Räinä ei tyydy siihen, että hän osaa pelkästään soittaa sahalla. "Haaveilen, että osaisin joskus yhtä aikaa soittaa ja laulaa, mutta se voi olla liian vaikeaa."
Sulo Räinä harrastaa myös seinäkellojen korjausta ja videokuvausta. Sahalla soitto menee kuitenkin ylitse muiden. Saha on päässyt jopa reissuille mukaan. "Olin käymässä Amerikassa ja Baltimoren lentokentällä jouduin ongelmiin lukitussa matkalaukussa olevan sahan vuoksi. Oli siinä selittämistä huonolla englanninkielellä."
Amerikassa yleisöön upposivat sellaiset kappaleet kuin vanha kaunis Edelweiss. "Sahansoittoon kuuluu kunnon vibra, jota onneksi löytyy itsestään, kun tarpeeksi jännittää."
Sanomattakin lienee selvää, että Sulo Räinän läheiset ovat kääntäneet kelkkansa suhtautumisessa isän musiikkiharrastukseen.
"Erityisesti soitto isoissa tiloissa kuulostaa varsin hienolta ja eksoottiseltakin", tytär Jenni Räinä sanoo.
Niin ylpeänä isästä.
