Haukiputaalainen Sulo Räinä kehitti monitoimireen, jotta hän voisi vetää latuja samalla kun menee verkoilleen.
Moottorikelkan perässä kulkee mielenkiintoisen näköinen reki pitkin Kiiminkijoen rantapenkkaa. Se on rakennettu 1 000 litran muovisäiliöstä. Kyseessä on monitoimilaite, jonka eläkkeellä oleva veturinkuljettaja Sulo Räinä kehitteli huvikseen muutama vuosi sitten.
- Leikkelin ja muotoilin hieman säiliötä. Kun lähden jäälle hakemaan verkkoja tai pilkkimään, pakkaan rekeen tarvikkeet, hän kertoo.
Reen pohjaan hän on kiinnittänyt laskettelusukset, joten siinä samalla, joen jäätä merelle päin mentäessä syntyy latu-uraa. Sitten Räinä kiepsauttaa rekensä pystyyn - ja pilkkikoppi on valmis, reikäkin kopin pohjassa on, jotta pilkkiminen onnistuu vaivatta.
Ladun tekeminen on sukuvika
Latua Räinä on vetänyt jäälle hiihtäjien iloksi ainakin neljänä talvena. Hänen latunsa kiertää noin 17 kilometrin lenkin Kiiminkijokivartta Jatulin seutuvilta merelle Rivinnokan edustalle ja takaisin toista puolta.
- On paljon ihmisiä, jotka nauttivat jäällä hiihtämisestä. Ladun tekeminen taitaa olla sukuvika, hän tuumaa ja viittaa Kalevassa 22. tammikuuta julkaistuun juttuun laduntekijä Jorma Paasosta. Paaso on hänen siskonpoikansa.
Räinä toimii myös muistisairaan vaimonsa omaishoitajana. Ilon hetkiä ovat ne, kun mennään yhdessä ladulle.
- Vaimo pystyy vielä hiihtämään, mutta se onnistuu vain tasaisella alustalla eli jäällä. Toivon, että ladun päälle ei ajettaisi moottorikelkalla niin kuin välillä on tehty.
Haukiputaalle Sulo Räinä muutti vuonna 1984 perheineen Oulun Mäntylästä, kun myyntiin tuli niin talo Kiiminkijoen törmältä. 1950-luvulla rakennetussa talossa asustelee nykyisin hänen Jaakko-poikansa perheineen.
Sulo Räinä muutti muutama vuosi sitten vaimonsa kanssa rivitaloon, vain puolen kilometrin päähän talosta. Järjestely on ollut kätevä, sillä pojan talolle on helppo tulla nikkaroimaan ja hurauttaa sitten moottorikelkalla kalaan.
- Vaikka verkoilla vain käväisisi, niin se on kuin taivaassa olisi saanut käydä.
Absoluuttinen sävelkorva
Iloa Sulo Räinälle tuottaa myös musiikki. Hän on soittanut sahaa jo 12 vuoden ajan. Muita soittimia hän ei ole koskaan soittanut, vaikka hänellä on absoluuttinen sävelkorva. Tosin koulupoikana on tullut harrastettua laulua.
- Kuulin eräässä tilaisuudessa sahansoittoa ja innostuin. Opettelin soittamaan kolmessa kuukaudessa, sillä tavoitteenani soittaa poikani häissä. Niinhän siinä kävi, ja esitin häissä Lapin äidin kehtolaulun.
Vuonna 2009 Räinä osallistui sahansoiton SM-kisoihin ja sai pronssia. Hän arvelee tuomariston lämmenneen hänen Ave Marialleen.
Sittemmin hän on esiintynyt sahansa kanssa aina Helsingin Senaatintoria myöten, mutta mieleenpainuvin esiintyminen oli televisiossa Yhdysvalloissa vuonna 2012.
- Olin käymässä Michiganin osavaltiossa sukulaisteni luona ja esiinnyin eräälle eläkeläisryhmälle. Paikalla sattui olemaan myös toimittaja, joka houkutteli minut televisioon. Sen jälkeen sain Alaskasta sahalleni pussin naiselta, joka oli nähnyt minut televisiossa.
Räinä esiintyy mielellään myös muistisairaille ja vanhuksille. Hän on havainnut, että sahan soidessa monilla herää vanhoja muistoja.
- Tämä on vain saha, mutta musiikki antaa ihmisille iloa.
"Sulo on suuri persoona", totesi tämän juttuvinkin antaja. Vaatimatonkin hän on epäillessään, onko hänessä edes aineksia kunnon juttuun.
Sulo Räinä
Syntynyt 1952 Yli-Iissä, asuu Oulun Haukiputaalla.
Perheessä Leena-vaimo, kahdeksan lasta ja lastenlapsia.
Tehnyt työuransa VR:llä veturinkuljettajana. Jäi eläkkeelle vuonna 2009.
Soittaa sahaa, kalastaa ja harrastaa koronan pelaamista siskonpoikansa kanssa.
Pronssia sahansoiton SM-kisoissa 2009. Esiintynyt myös Kalevan Tavallinen talentti -juttusarjassa (13.2.2008).
Sai Haukiputaan kirkonkylän asukasyhdistyksen Vuoden kuntalaisteko -palkinnon 2016 latujen avaamisesta joelle ja merelle.